Auttaisitko pieniä potilaita kanssamme?

SONY DSC

Miten lie
pikku Tikru-paran laita?
Se ei isoksi kasva
jos mikään ei maita.
Ei hunajaa, terhoja,
ohdakkeita se huoli:
on maku väärä
tai piikkejä toinen puoli.
Se mikä on muille
eläimille mieleen
on vaikea niellä
tai pahasti pistää kieleen.

“Hän on kyllä jo tarpeeksi iso”, sanoi Nasu.
“Ei hän oikeastaan ole kovin iso.”
“Hän näyttää isolta.”

– A.A.Milne –

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Olen miettinyt, kuinka valtavan urheita ovat ne pikkuiset, jotka taistelevat elämänsä esteiden läpi ja kuinka äärettömän vahvoja ovat ne vanhemmat, jotka jaksavat pyörittää arkea huolen ja haasteiden keskellä.

Tyttömme ovat pienen maailmani tärkeimmät ihmiset ja jos he sairastuisivat tai jos heillä olisi ollut syntyessään haasteita, toivoisin heille tottakai parasta mahdollista hoitoa – ihmisiä, jotka osaavat ja välittävät, sekä hoitomenetelmiä, apuvälineitä ja tiloja, jotka edesauttavat parantumista.

Tälläkin hetkellä moni pieni, jonkun äidin tai isän maailman tärkein ihminen tarvitsee hoitoa ja apua. En ole perehtynyt politiikkaan enkä kiinnostunut taloudesta, mutta uutisia sivukorvalla kuunneltuani olen todennut, ettei valtion rahat yksinkertaisesti riitä kaikkiin tärkeisiin kohteisiin. Ehkäpä me tavikset voisimme myös tehdä jotain? Pieni skeptikko minussa on aina epäileväinen kaikkia keräyksiä kohtaan, mutta haluan uskoa, että suurimmassa osassa rahat päätyvät oikeasti niitä tarvitseville tahoille.

Yksi blogin kirjoittamisen kivoimpia puolia on se, että välillä sähköpostilaatikko kilahtaa ja saa viestin, joka tuntuu heti mielenkiintoiselta ja omalta. Kun Nanna Kotiäidin elämää -blogista kyseli, löytyisikö minulta kiinnostusta lähteä mukaan keräämään avustuksia Kummeille, olin heti valmis!

Pienillepotilailleleveä

Miten voit auttaa pieniä potilaita?

Keräämme lahjoituksia Kummien yleiskeräyksessä, jossa lahjoituksista 30 % menee Lastentautien tutkimuslaitokselle ja loput jaetaan Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun ja Kuopion lastenklinikoille.

Voit tukea Kummeja ja Pieniä potilaita täällä! Keräysaika jatkuu 28.2.2017 asti, mutta kannattaa tottakai osallistua heti, ettei asia pääse unohtumaan. :) Ja toki jakamalla postausta tai linkkiä keräyslippaaseen (http://oma.kummit.fi/yleinen/16-272), autat meitä tavoittamaan isomman joukon ihmisiä!

Ilahdumme valtavasti jokaisesta lahjoitetusta eurosta! :)

Keräyskampanjassamme ovat mukana blogit Kotiäidin elämää, Eppusen kaapilla, Kun äiti kelaa, Lapsiparkki sekä tietysti Oranssia. Lisää kampanjan synnystä voit muuten käydä lukemassa täältä!

Hei, viikko on jo yli puolenvälin! Mukavaa arkea sinulle. :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

Metsäretki kahdestaan

SONY DSC

Olipa kerran pikkuinen peikko,
sellainen karvainen hupaisa veikko,
jolla oli suopursut korvissaan
ja elämän riemua varpaissaan.
Se osasi nauraa auringolle,
sadepilvelle, kasteelle, kuutamolle.
Iloinen pilke silmissään
se teki omia retkiään.
Lapset sen tuntee, mä luulen niin
ja yhtyy sen peikon kujeisiin.
– Vuokko Paavilainen –

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Kävimme tänään esikoisen kanssa retkellä kahdestaan. Kävelimme kivikkoista polkua, näimme sammakon ja söimme pullaevästä. Näin innostunutta retkiseuraa minulla ei taida vielä olla ollutkaan!

Kaunista viikonloppua sinulle! :)

Ja hei, käyhän kurkkaamassa Mansikkatilan mailla! Siellä Kukkailotellaan taas! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

Tavaroista luopumisen vaikeus ja helppous

onneakuvake1

Kun sain ensimmäisen ilmoituksen paikallisella fb-kirppiksellä varatusta tavarasta, mahassani muljahti. Nytkö oikeasti joku tulee hakemaan mukini? Kun ikivanha Casioni meni kaupaksi, olisin halunnut vielä eteisessä perua kaupat. Ihan kuin olisin ollut hylkäämässä vanhaa ystävää, jonka kanssa olen soitellut kappaleita tuntikausia.

Miksi tavaroista on niin vaikea luopua?

KonMarin mukaan luopuminen on vaikeaa, koska joko takerrumme tavaran myötä johonkin menneeseen tai haemme turvallista tulevaisuutta. Tavara muistuttaa meitä jostain elämäntilanteesta, hetkestä, ihmisestä tai tunteesta, emmekä halua päästää irti tavarasta siihen liittyvien muistojen takia. Tavara voi myös olla tarpeellinen vuoden päästä, tai kahden tai ainakin kymmenen. Miksi luopua jostain, jota voi joskus tarvita? (Siksi, että jos todella tarvitset tavaraa, käytät sitä jo nyt. Jos luovut jostain mahdollisesti tarpeellisesta, voit tarvittaessa lainata sitä ystävältä tai ostaa uuden sitten viiden vuoden päästä.)

KonMarin luettuani aloin sisäistää, että muistot ja tavarat ovat erillisiä – voin muistaa jonkin asian ilman, että säästän siihen liittyviä tavaroita ja jos haluan säästää muistoesineitä, en tarvitse niitä kaikkia. Voin esimerkiksi kunnioittaa mummini kädentaitoja käyttämällä hänen tekemiään mattoja – minun ei kuitenkaan tarvitse säästää jokaista kudottua pyyhettä tai poppanaliinaa.

Tykkään historiasta, menneestä ajasta ja vanhojen tavaroiden katselemisesta. Mietin, pitäisikö jokin vanha esine säästää ihan vain ikänsä takia – jos säilytän sen omaan mummoikääni asti, voin kenties omistaa jotain yli 100-vuotiasta! Sillähän olisi valtavasti historiallistakin arvoa! Tai pitäisikö tavarat säästää tytöille ihan vain jotta hekin pääsevät joskus fiilistelemään esimerkiksi ysäriä äidin lelujen ja varhaisteinimuistojen kautta?

Päätin, ettei kotimme ole museo. Mummoikääni on niin monta vuosikymmentä aikaa, etten jaksa jemmailla koko aikaa kaapissa puusta veistettyä pariskuntaa tai sekalaisia vanhoja kirjoja. Toivon, että menneestä ajasta tytöille riittävät ne tavarat, joilla on merkitystä minulle.

Mitä tapahtui ajattelulle ja omistamiselle?

Olen jo pitkään ollut melko kriittinen kuluttaja, mutta tuntuu, että kriittisyys on korostunut entisestään. Edelleen aion ostaa tavaroita Ikeasta ja muista ei-ehkä-täysin-eettisistä paikoista, mutta panostan vielä aikaisempaakin enemmän kirpputorien tarjontaan ja kotimaisiin valmistajiin. Pohdin myös enemmän, tarvitsenko jotain tai onko tavara juuri sellainen, mistä tykkään. Haluan ostaa tavaran, joka on just eikä melkein mieleinen.

Olen kuullut muiltakin marittajilta, kuinka suhde tavaroihin ja niiden omistamiseen on muuttunut. Ja todentotta, enää esimerkiksi tulipalo ja kaikkien tavaroiden menettäminen ei tunnu niin karmealta ajatukselta kuin aikaisemmin. Vaikka joku hävittäisi kaikki muistoesineeni ja polttaisi päiväkirjani, pärjäisin hyvin. Uskon pystyväni luopumaan myös esimerkiksi tyttöjen vauvakirjoista ja -kuvista, joiden tuhoutuminen olisikin enemmän tyttöjen tappio. Tämä ajattelumalli on äärimmäisen hämmentävä, sillä minähän olen (ollut) se, joka säästää muistoina jokaikisen pääsylipun, tallentaa hetket valokuviin ja miettii, mistä lapsenlapset tykkäisivät (todella ajankohtainen pohdinta, vai mitä? :D ).

Vinkkejä tavaroista luopumiseen

  • Mieti, koska olet viimeksi käyttänyt tavaraa. Jos et ole tarvinnut sitä viimeisen vuoden aikana, tarvitsetko sitä tulevaisuudessakaan?
  • Pohdi, miksi omistat tavaran. Onko sille käyttöä tai pidätkö siitä oikeasti? Vai onko se sinulla vain tavan vuoksi tai siksi, että tykkäsit siitä joskus kauan sitten?
  • Uskalla heittää tavaroita myös roskiin – kaikille tavaroille ei tarvitse löytää uutta käyttäjää olivatpa ne rikkinäisiä tai ehjiä.
  • Mieti, haluatko todella tienata tavaroilla. Onko sinulla aikaa pyörittää kirppistä, vai olisiko ajankäytöllisesti paras luopua tavaroista vaivattomammin ilmaiseksi?
  • Tavaroita voi viedä esimerkiksi kierrätyskeskukseen tai kysyä, onko diakonialla tarvetta niille. Myös fb:n kirppis- ja roskalavaryhmät kierrättävät tavaroita tehokkaasti.
  • Jos myyt / luovutat tavaroita eteenpäin fb:ssa, uskalla olla epäkiltti – jos et aio kuljettaa tavaroita pitkin kylänraittia, ilmoita heti ilmoituksessa, mistä ne on noudettava. Sovi noudot tietyille päiville tai illoille ja kerro hakijoille, millä aikavälillä nouto onnistuu. (Ja silti tästäkin huolimatta varaudu siihen, ettei hakija ilmesty paikalle eikä laita viestiä. Yritä olla turhautumatta, mutta mieti jo etukäteen valmiiksi, kuinka kauan annat haun roikkua ja venyä.)
  • Vaatteet ja tekstiilit voit kierrättää esimerkiksi UFF:n konttiin tai viedä H&M:n tai KappAhlin keräyspisteelle (joihin kelpaavat myös rikkinäiset tekstiilit). Neuvoloissa on usein ”Ota tästä” -hylly, jolta ainakin täälläpäin näyttää vaatteet lähtevän eteenpäin nopeasti.
  • Jos luovut tavarasta, älä mieti, mitä sille tapahtuu. Jos joku haluaa myydä sen eteenpäin, tienatut rahat eivät ole sinulta pois. Sinä pääsit tavarasta jo eroon ja jollekin toiselle siitä saatu raha voi olla äärettömän tärkeä.

Listaan ehkä pitäisi lisätä vielä, että vie luopumisprojekti kerralla loppuun. Näköjään viimeiset tavarat jäävät pyörimään nurkkiin, kun suurin tarmo niiden myymiseksi on hävinnyt…

Mikä on sinulle isoin kynnys tavaroista luopumisessa?

Kivaa viikonjatkoa! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

Loppukesän rauhaa

SONY DSC

Kuuntele sisintäsi,
kuori pois egosi hätäinen ääni,
keskity sisällä olevaan
kiirehtimättömään rauhaan.
Kuuntele sen kerrontaa,
pysy avoimena ja hyväksyvänä.
Antaudu ja ota vastaan.
Kulje sen viitoittamaa tietä
onnellisuuden lähteelle.
– Pia Carpelan –

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Tarkoitus oli kirjoitella jostain ihan muusta, mutta innostuin osallistumaan jälleen Kukkailotteluun. Palaillaan siis hieman myöhemmin muilla aiheilla! Lisää kukkakuvia löydät Kukkailottelusta Mansikkatilan mailta. :)

Mukavaa viikonloppua sinulle. :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

8.8.2016,8:12-9:02, +16°C

SONY DSC

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle.
Opin hengittämään sen tahtiin.
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.
– Maaria Leinonen –

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Lisää elokuisia kuvia löydät Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteesta.

Olipas muuten hauska huomata, kuinka moni innostui viikonloppuisesta teippi & printattu teksti -kikkailusta! Jos olet kokeillut itsekin sitä, niin käyhän laittamassa siitä kuva Oranssin fb:iin – olisi kiva nähdä, mitä teit! Ja hei muuten te uudet fb-tykkääjät sekä toki kaikki vanhatkin seuraajat eri kanavissa – tosi siistiä, että olet mukana matkassa! :)

Reipasta tiistaita sinulle! Oletko vielä kesäfiiliksissä vai alkaako syksy jo hiipiä mieleen? Minulla ainakin hiipii!


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)