Kokkauskokeiluja maailmalta, Ranska

Käytin innoittajana ja opastajana Hans Välimäen kirjaa Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan. Hieman säädin ainesmääriä tai tekotapoja, mutta lähdekunnia kuuluu Välimäelle. Kirjasta löytyy kauniita kuvia ja monta, aloittelijallekin riittävän selkeää reseptiä. Jos perinteiset ranskalaiset ruoat kiinnostavat, kannattaa haalia tämä käsiinsä!

Pääruokana oli elsassilainen pekonipiirakka (tarte flambée) ja sen kaverina provencelainen vihanneshöystö eli ratatouille (jota ei voi ajatellakaan ilman, että mieleen pompsahtaa Rottatouille). En tiedä, onko ranskalaisen ruoan häväistystä tarjota piirakan kanssa lisuketta, mutta ainakin ne sopivat tämän kotikokkailijan mielestä hyvin yhteen.

Jälkiruoaksi söimme ilmeisen perinteistä ranskalaista herkkua: tarte tatinia eli ranskalaista omenatorttua. Jälkiruokia selaillessani totesin, että ranskalaiset rakastavat kananmunaa makeissa leivonnaisissa. Tämän tarte tatinin pohja on kuitenkin tehty voitaikinaan, mikä sopii minulle loistavasti. Pohjan voi tehdä myös kananmunallisena versiona, jolloin esimerkiksi tämä Sikke Sumarin nopea tarte tatin -ohje voisi olla näppärä.

Elsassilainen pekonipiirakka
  • 100 g voita
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 4 rkl kylmää vettä

  • 2 pkt pekonia (340 g)
  • 3 sipulia
  • 150 g crème fraichea
  • 150 g rahkaa
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria

Nypi hieman pehmennyt voi, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi. Lisää vesi ja muotoile palloksi. Kääri tuorekelmun sisään ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.
Suikaloi pekonit ja ruskista pannussa, siirrä syrjään. Viipaloi sipulit ja kuullota niitä hetki rasvassa, jotta ne pehmenevät. Sekoita keskenään crème fraiche, rahka ja mausteet.
Kauli taikinasta ohuehko levy ja siirrä se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle crème fraiche ja rahka -seos, sitten sipulit ja lopuksi pekonit. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Hienoa pekonipiirakassa on sen luontainen kananmunattomuus – ihanaa, kun ei tarvitse kikkailla korvaavien viritysten kanssa! Piirakka tarjoillaan lämpimänä, ja se oli hyvää myös seuraavana päivänä mikron kautta pyörähtäneenä. Olen tottunut siihen, että suolaisten piirakoiden päällä on juustoraastetta tai ainakin täytteet ovat kaikki sekoitettu keskenään. Tällainen kerroksellinen piirakka oli siis ihan uusi juttu, mutta tykkäsin siitä paljon! Tätä ehdottomasti tulee tehtyä toisenkin kerran ja esimerkiksi raikas vihersalaatti voisi olla myös oiva lisäke piirakalle.
Ratatouille
  • 1 munakoiso (n. 400 g)
  • 1 kesäkurpitsa (n. 450 g)
  • 1 keltainen paprika
  • 5 tomaattia
  • 2 sipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • tuoretta timjamia
  • kuivattua rosmariinia
  • suolaa ja mustapippuria

Pilko kasvikset. Kuumenna vähän öljyä kattilassa ja kypsennä siinä tomaatit niin, että ne soseutuvat vähän. Siirrä kattila syrjään. Laita noin puolet öljystä paistinpannuun ja kypsennä kesäkurpitsa- ja munakoisopaloja kunnes ne pehmenevät vähän. Siirrä ne pois pannulta, lisää pannulle loput öljystä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää paprikat. Kun paprikat ovat pehmenneet hieman, yhdistä kaikki kasvikset samaan kattilaan tai paistinpannuun. Anna hautua kannen alla sekoittamatta n. 20 minuuttia.
Lisää hienonnettu timjami, rosmariinia sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kuvan näkymä työtasolla toi hieman mielenrauhaa, kun toisaalla oli piirakoihin käytettävät sokeri- ja rasvakasat. Ratatouille oli hyvää, mutta se oli patamaisempaa kuin odotin. Ehkä kypsensin kasviksia siis vähän liikaa.

Tuore timjami oli maukasta ratatouillessa, ja sitä menikin koko ruukullinen. Jos yrtit eivät olisi niin kovin kalliita, myös rosmariini olisi ollut tuoretta – kuitenkin viisi euroa pienestä ruukullisesta on jo vähän liikaa.
Tarte tatin
  • 1 pkt voitaikinaa
  • 4 omenaa (Granny Smith)
  • 100 g voita
  • 2 dl sokeria

Ota voitaikina sulamaan. Käytin voitaikinalevyjä, mutta valmiiksi kokonainen taikinakimpalekin olisi ollut hyvä – nyt piti hieman kikkailla levyjen yhdistämisessä.
Kuori ja pilko omenat. Laita valurautapannun tai keraamisen torttuvuoan (meillä käytössä oli keraaminen pata) pohjalle voisuikaleita (n. 2/3 voista) ja levitä niiden päälle sokeri. Asettele omenapalat pohjalle pyöreä pinta alaspäin ja laita loput voista nokareina omenien päälle.
Kauli taikinasta levy, joka on parisen senttiä vuokaa suurempi. Nosta taikina omenoiden päälle ja käännä reunat pohjaa kohti nuolijalla tai veitsellä.
Laita vuoka / pannu liedelle ja kuumenna hiljalleen niin, että sokeri karamellisoituu. Annoin vuoan olla liedellä ainakin vartin verran, mutta kuten kuvasta näkyy, karamellisoituminen ei ihan onnistunut. Ohjeiden mukaan sokerin värin (pitäisi olla siis tummanruskeaa) olisi pystynyt näkemään reunaa raottamalla, mutta itse näin vain kuplivaa rasvaa. Seuraavalla kerralla yritän onnistua paremmin!
Kun sokeri on karamellisoitunut, siirrä vuoka 225-asteiseen uuniin ja anna olla siellä vartin ajan. Ota torttu uunista ja anna vetäytyä muutama minuutti ennen kippaamista ylösalaisin lautaselle.

Karamellisoituminen oli selvästi tortun vaikein kohta, mutta epäonnistumisesta huolimatta tortun maku oli loistava. Torttu oli todella makea, mutta upposi hyvin sokerihiiriin.

Parhaimmillaan torttu oli jäähdyttyään hetken pöydällä. Ihan syömäkelpoista se oli myös jääkaappikylmänä, mutta vieraille tarjoaisin sen mieluummin vastapaistettuna. Tortusta olisi kiva tehdä pienempiä leivosmaisempia versioita ja myös muiden keikautuskakkujen tekeminen alkoi kiinnostaa. Ehdottomasti kannattaa käyttää torttuun Granny Smith -omenoita, jotka ovat tarpeeksi happamia ja kiinteitä!
Kattaus
Ranskasta tulee mieleen valkoinen väri, luonto ja kynttilät. Tässäpä siis nopeasti kyhätty kattaus kaappien kätköistä löytyneillä varusteilla.

Lautaset ovat Pentikin Valo-sarjaa ja lautasliinat (Duni) jäivät aikoinaan häistä yli kuten myös koristekivet. Ruusu on ollut somisteena milloin missäkin ja taitaa olla alunperin Tiimarista. Kynttiläkippo ja pöytäliina (eli ikkunaverho) ovat Ikeasta ja puinen tarjotin on saatu lahjaksi.
Aloitin fiksusti varmaan suuritöisimmästä menusta, mutta kannatti nähdä vaivaa – herkullisia ruokia tuli! Seuraavana vuorossa taitaakin olla sitten Kiina. :)

8 kommenttia artikkeliin ”Kokkauskokeiluja maailmalta, Ranska

  1. Kiitos. :D Sen verran noissa oli väkertämistä, ettei ihan joka päivä tulisi kyllä tehtyä. Tosin rotta oli yllättävän riittoisaa ja sitä oli näppärä lämmitellä muille ruuille kaveriksi. :)

    Tykkää

  2. Kiitos. :D Sen verran noissa oli väkertämistä, ettei ihan joka päivä tulisi kyllä tehtyä. Tosin rotta oli yllättävän riittoisaa ja sitä oli näppärä lämmitellä muille ruuille kaveriksi. :)

    Tykkää

  3. Parempi aavistus myöhässä kuin ei milloinkaan! ;) Kävin kurkkaamassa ohjettasi ja vaikuttaa hyvältä! Mulla suurta pähkäilyä aiheutti karamellisoitumisvaihe ja tuo sinun ohjeesi ratkaisisi ongelman näppärästi! Kokeilenkin ensi kerralla laittaa taikinapohjan vasta ennen uuniinlaittoa paikoilleen. :)

    Tykkää

  4. Parempi aavistus myöhässä kuin ei milloinkaan! ;) Kävin kurkkaamassa ohjettasi ja vaikuttaa hyvältä! Mulla suurta pähkäilyä aiheutti karamellisoitumisvaihe ja tuo sinun ohjeesi ratkaisisi ongelman näppärästi! Kokeilenkin ensi kerralla laittaa taikinapohjan vasta ennen uuniinlaittoa paikoilleen. :)

    Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s