Lastenvaatteet: ylimääräistä ja käyttämätöntä

Luin vihdoinkin monien hehkuttaman ja suositteleman kirjan Hyvän mielen vaatekaappi (Rinna Saramäki, 2013). Ylistys ei ollut todellakaan turhaa, ja kirja avarsikin ajatteluani huimasti. Kirjaa lukiessani pohdin ensin vain omaa pukeutumistani ja kulutustani, kunnes hoksasin ajatusten olevan sovellettavissa myös lastenvaatteisiin.

Uskon jokaisen lukevan kirjaa omasta näkökulmastaan ja nostavan esiin itselle ajankohtaisia painotuksia. Minulle suurin oivallus oli, että monien ”ihan ok” vaatteiden sijaan kannattaisi oikeasti satsata yhteen tai pariin täydelliseen vaatteeseen. Miksi säilöä kaapissa esimerkiksi kymmentä melko kivaa paitaa, kun kuitenkin käyttää niistä vain muutamaa lempparia?

Olen loppujen lopuksi varmaan melko maltillinen vaateshoppailija, sillä ostan vaatteita ensisijaisesti tarpeeseen. Shoppailuintoa rajoittavat myös pienoinen pihiys ja värikranttuus, kun musta ja harmaa eivät kelpaakaan. Kuitenkin erityisesti kirpputorilta mukaan tarttuu hyvin helposti turhia vaatteita, koska ne ovat niin edullisia, niitä ehkä saattaa tulla käytettyä joskus tai ihan vain koska väri on kiva (mutta malli tai materiaali onkin sitten vähän niin ja näin). Erityisesti lastenvaatteiden kohdalla suht edulliset hinnat useimmilla kirppareilla ja perusvaatekaupoissakin ovat madaltaneet ostokynnystäni.

Luettuani Hyvän mielen vaatekaappia aloin kuitenkin pohtia kriittisesti Tipusen vaatteita. Jos minulla on kaapissa turhia vaatteita, niin on kyllä Tipusellakin. Osa vaatteista on paljastunut jollain tapaa käyttökelvottomiksi – esimerkiksi pääntie on niin ahdas, ettei paita mene pään yli helposti – ja jääneet sen takia käyttämättä. Toisaalta samankaltaisia vaatteita voi olla useampi, jolloin valitsen Tipuselle aina tottakai kivoimman vaihtoehdon ja muut jäävät käyttämättömiksi.

Esimerkiksi nämä farkkumekot on ostettu kirpputorilta ajatuksella ”ei haittaa, vaikka farkkumekkoja on kaksi – ne ovat erilaisia, joten niillä saa kivaa vaihtelua”.

Todellisuudessa Tipusella on ollut yllään vain vasemman puoleinen mekko. Kooltaan mekot ovat kutakuinkin samankokoiset, mutta lempparimekon farkkukangas on pehmeämpää ja mukautuvampaa, sen yläosa on kaunis (totesin, etten tykkääkään oikeanpuoleisen olkaimista ja muutenkin yläosa on kovin laatikkomainen) ja taskun pussukkamaisuus viehättää minua enemmän kuin toisen mekon etutasku. Myös koristekuvio taskussa ja fuksianpunaiset ompeleet ovat silmääni miellyttäviä yksityiskohtia.

Toisena esimerkkinä ovat oranssit housut, joista käyttöön pääsee aina oikeanpuoleiset. Punaisemmat housut on ostettu ensin juurikin ajatuksella ”Nämä ovat kyllä ihan kivat ja kai tähän yllättävän kirkkaaseen väriinkin tottuu. Pakkohan nämä on nyt ostaa, kun ei muita kelvollisia löydy”. Mutta löytyi kuitenkin, kirpparilta tosin eikä edes itse ostamanani.

Tässä sen sijaan on joitain jo Tipuselle kirppareilta haalittuja bodeja, jotka ovat nyt Untuvikolla käytössä. Tai siis ”käytössä” – ne eivät ole kertaakaan olleet päällä ja aikanaan Tipusellakin vain, jos kaikki muut bodyt olivat pesussa.

Omien vaatteiden kohdalla voisinkin sietää täydellisen vaatteen etsimiseen kuluvan ajan, mutta miten ikinä saan vaatetettua kaksi pikkutyttöä (tai yhden, kun toinen ainakin vielä käyttää perintövaatteita), jos en osta yhtään ”menettelee ja onhan tämä ihan kivakin” -vaatetta? Tietysti voisin tehdä täydellisen ostostopin, kun koossa on riittävä määrä paitoja, housuja ja mekkoja. Mitä jos silloin tulee kuitenkin vastaan täydellinen vaate? Sellainen, jonka tiedän päätyvän ahkeraan käyttöön?

Aion opetella siihen, etten osta tirpoille turhaan vaatteita, joiden tiedän jo ostohetkellä olevan vain ihan kivoja. Yritän panostaa vaatteisiin, jotka näyttävät oikeasti kivoilta, vaikuttavat laadukkailta ja sopivat moneen tilaisuuteen tai vaateyhdistelmään.

Ensimmäinen kirpparikierros uuden ajattelumallin aikakautena on takana ja pärjäsin ihan hyvin. Hypistelin montaa kelvollista paitaa ja tunikaa, mutta lopulta ostin kumpaisellekin tytölle vain yhden vaatteen – sellaiset, jotka haluan päästä pukemaan heille, kun ne joskus ovat sopivan kokoisia. Oikeastihan Untuvikko ei tarvitsisi vaatteen vaatetta, koska siskolta periytyy kokonainen vaatekerrasto. Mutta pitäähän jokaisella tytöllä kuitenkin olla ainakin se yksi ihan oma mekko?