Ajatuksia unikoulusta – vinkkejä, neuvoja ja ideoita

Kuten MakroTex-valokuvahaasteessa kävi ilmi, yömme vauvan kanssa ovat olleet aavistuksen rikkonaisia. Heräämisten näkeminen kuvakollaasissa havahdutti meidät viimein siihen, että nyt voisi olla hyvä hetki unikoululle. Unikoulua onkin nyt takana parisen viikkoa, ja suunta on parempaan päin. Toki välillä mennään takapakkia ja yöt ovat yhtä hulinaa, mutta uskon, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
  
Lähdimme unikouluun aikalailla omaan mututuntumaan ja esikoisen aikana luettuihin neuvoihin nojaten. Parin takapakkiyön jälkeen päätin kuitenkin googlettaa, mitä neuvoja toiset äidit ovat jakaneet unikouluista erilaisissa nettikeskusteluissa. Tällaisia ajatuksia ja vinkkejä löysin:
Yösyöttämisen lopettaminen rauhoittaa öitä. Kun vauva toteaa, ettei hän saa yöllä maitoa vaikka kuinka yrittäisi, yöt alkavat parantua ja unipätkät pidentyä. Monet ovat myös todenneet, että alussa toimimaton tassuttelu onkin alkanut rauhoittaa vauvaa sen jälkeen, kun yösyötöistä on luovuttu. Koska ideana on, ettei vauva yhdistä nukkumista maitoon ja/tai imettämiseen, on hyvä myös aloittaa aamu puurolla imettämisen sijaan.
Oma huone, oma rauha. Vauvan siirtäminen omaan sänkyyn ja mahdollisesti omaan huoneeseenkin antaa vauvalla mahdollisuuden nukkua rauhassa, kun vanhempien aiheuttamat äänet tai valot eivät häiritse unta. Samoin vanhemmat nukkuvat todennäköisesti paremmin, kun eivät kuule kaikkia pieniä inahduksia ja liikahduksia.
Iltatoimien aikaistaminen tuo hyvät unet. Iltapala, pesu ja vaatteidenvaihto kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, kun lapsi ei vielä ole edes väsynyt. Rutiinien kautta lapsi oppii hoksaamaan, että tietyn hetken (iltasatu tai muu yhteinen tuokio) jälkeen on nukkumaanmenohetki. Silloin rauhoittuminen ja nukahtaminen onnistuu paremmin, kun lapsi ei ole yliväsynyt ja käy kierroksilla. Monet ovat todenneet, että iltatoimia aikaistamalla yöt ja yöunille nukahtaminen ovat parantuneet.
Tassuttelusta on erilaisia versioita. Osa on vauvan hermostuessa tassutellut hetken, mutta nostanut syliin rauhoittumaan, jos itku vain yltyy. Osa taas on antanut vauvan itkeä sängyssä, mutta jatkanut samalla tassuttelua. Jotkut ovat tassutelleet hetken, menneet sitten vähäksi aikaa pois paikalta ja palanneet takaisin lohduttamaan, kun itku on jatkunut. Monet ovat saaneet ohjeistukseksi neuvolasta, että tassuttelua ei pitäisi jatkaa, kun vauva on jo rauhoittunut muttei ihan vielä syvässä unessa. Jos tassuttelua jatkaa pitkään, vauva oppii siihenkin ja silloin pitää olla koko ajan tassuttelemassa.
Pinnasänkyyn totuttaminen. Vauva kannattaa totuttaa sänkyynsä myös päiväunilla tai hereilläänkin ollessaan, jotta sänky ei yöllä ole outo ja pelottava paikka. Toisaalta sanotaan myös, että sängyn tulisi olla vain nukkumista varten ja leikkiminen ja oleilu siellä muuten vain on ihan ei ei.
Kuka käy lohduttamassa? Joillain vauvoilla kelpaa lohduttajaksi vain äiti (vaikka ei pääsisikään rinnalle), mutta joillain avainasemassa on ollut isä, joka on saanut ilman äidinmaitotuoksuja vauvan nukahtamaan helpommin uudestaan.
Huudatusunikoulussakin on puolensa. Jotkut vauvat eivät pysty rauhoittumaan tassuttelussa, vaan menevät kosketuksesta aivan ylikierroksille. Silloin huudatusunikoulu on toiminut monilla tehokkaasti, kun vauva on oppinut, ettei saa raivoamalla ”palkintoa” eli syliin nostamista ja aikuisen huomiota. Monilla kolmas ilta on ollut jo selvästi parempi ja vauva oppinut rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan rauhassa. Jos nukahtamisen esteenä kuitenkin on läheisyydenkaipuu, ei huudatusunikoulu ole välttämättä sopiva ratkaisu.
Pimeässä vai univalon kanssa? Joillain on auttanut pieni univalo vauvan huoneessa, mutta jotkut vauvat vaativat pilkkopimeää huonetta. Pimeänpelko on ilmeisesti opittu asia, joten lähtökohtaisesti pienet vauvat eivät pelkää pimeässä vaan kyse on enemmän tottumuksesta.

Unikoulun voi pitää myös kodin ulkopuolella. Jos vanhemmat ovat väsyneitä eikä jaksamista unikouluun ole tai se ei yrityksistä huolimatta jostain syystä onnistu, on mahdollista saada apua kodin ulkopuolisesta unikoulusta. Silloin vauva viettää yönsä unikoulussa terveydenhoitajan / kätilön kanssa, mutta on päivisin normaalisti kotona.

Ylläolevissa kohdissa oli monta uutta näkökulmaa minulle. Vaikka luinkin jo Tipusen vauvavuonna paljon unikouluista, uutta tietoa ja ajatuksia löytyy näköjään silti. Tämän pienen selvitystyön myötä lähdemme uusilla nikseillä tavoittelemaan parempia yöunia!

Koska esikoinenkin oppi aikoinaan nukkumaan kokonaisia öitä, uskon tämänkin vauvan lopulta nukkuvan heräilemättä ja raivoamatta. Katsotaan, kuinka kauan oppimiseen menee aikaa.

Koitko sinä ahaa-elämyksiä neuvoja lukiessasi?
Miten teidän yöt sujuvat ja onko sinulla jokin hyvä niksi jaettavaksi muille? 

Myös Mammaliigassa on muuten tällä viikolla aiheena nukkuminen! Kurkkaa täältä, mitä kirjoitin sillä puolen unikouluista!

14 kommenttia artikkeliin ”Ajatuksia unikoulusta – vinkkejä, neuvoja ja ideoita

  1. Ainakin täällä on myös mahdollista saada neuvolan kautta tukea unikouluun eli unikoulu toteutetaan kotona vanhempien kanssa, mutta ammattilainen on joka aamu yhteydessä perheeseen. Meille tätä mahdollisuutta tarjottiin ulkopuolisen unikoulun lisäksi, mutta valitettavasti meidän öihin ei unikoulut auta lapsen osaessa kyllä nukkua jos olotila sen sallii.

    Tykkää

  2. Ainakin täällä on myös mahdollista saada neuvolan kautta tukea unikouluun eli unikoulu toteutetaan kotona vanhempien kanssa, mutta ammattilainen on joka aamu yhteydessä perheeseen. Meille tätä mahdollisuutta tarjottiin ulkopuolisen unikoulun lisäksi, mutta valitettavasti meidän öihin ei unikoulut auta lapsen osaessa kyllä nukkua jos olotila sen sallii.

    Tykkää

  3. Kovasti tsemppiä teidän öihin ja toivottavasti saisitte nukkua pian pidempiä jaksoja putkeen.Meillä yöt olivat ensimmäiset 6kk yhtä sirkusta! Vauva nukahti vain syliin ja silloinkin piti hyssytellä ja ravata pitkin kämppää. Nukuttamiseen meni useita tunteja koska vauva heräsi aina kun hänet laski sänkyyn. Ihan pikkuvauvana kapalointi auttoi mutta ei sitten enää kun vauva osasi räpiköidä kapalosta pois. Yöllä hän heräsi syömään usein 30min välein!Kun tätä oli jatkunut reilu puoli vuotta olin jo aivan naatti. Yhtenä ilta, kun olin taas kanniskellut vauvaa tuntitolkulla, päätin vain laskea hänet pinnasänkyyn ja istuin itse viereen selkä vauvaan päin. Vauva tietenkin itki mutta sitä ei kestänyt kuin ehkä 5min ja sitten nukahti! Kolmantena iltana hän nukahti jo ilman itkua. Tunsin itseni kyllä niiiin hölmöksi! Olin yli 6kk kanniskellut vauvaa yöt läpeensä ja sitten vauva nukahtikin ilman syliä niin helposti! Vauva oli siis tottunut jo pinnikseen, perhepetiä en halunnut opettaa missään vaiheessa.Kun nukkumaan meno iltaisin alkoi sujua ilman jatkuvaa hyssyttelyä alkoivat yösyömisetkin vähentyä pikkuhiljaa. En enää tarjonnut maitoa ihan joka inahdukseen vaan koitin ensin jos tutti riittäisi. Neuvolassa sanottiin että 6kk ikäisestä alkaen vauva ei tarvitse öisin maitoa, mutta meidän vauva selkeästi kaipasi öisinkin maitoa. Maitoa hän sain 2-3 kertaa yössä enkä kokenut sitä läheskään niin raskaana kuin mitä se 30min välein syöttäminen oli ollut. Kun vauva täytti 10kk jäivät yömaidot kokonaan pois, itsestään. Sen jälkeen meillä on nukuttu yöt putkeen ilman heräilyjä!Jos meille vielä joskus tulee lapsia niin yritän totuttaa vauvan nukahtamaan omaan sänkyynsä enkä syliin.

    Tykkää

  4. Kovasti tsemppiä teidän öihin ja toivottavasti saisitte nukkua pian pidempiä jaksoja putkeen.

    Meillä yöt olivat ensimmäiset 6kk yhtä sirkusta! Vauva nukahti vain syliin ja silloinkin piti hyssytellä ja ravata pitkin kämppää. Nukuttamiseen meni useita tunteja koska vauva heräsi aina kun hänet laski sänkyyn. Ihan pikkuvauvana kapalointi auttoi mutta ei sitten enää kun vauva osasi räpiköidä kapalosta pois. Yöllä hän heräsi syömään usein 30min välein!

    Kun tätä oli jatkunut reilu puoli vuotta olin jo aivan naatti. Yhtenä ilta, kun olin taas kanniskellut vauvaa tuntitolkulla, päätin vain laskea hänet pinnasänkyyn ja istuin itse viereen selkä vauvaan päin. Vauva tietenkin itki mutta sitä ei kestänyt kuin ehkä 5min ja sitten nukahti! Kolmantena iltana hän nukahti jo ilman itkua. Tunsin itseni kyllä niiiin hölmöksi! Olin yli 6kk kanniskellut vauvaa yöt läpeensä ja sitten vauva nukahtikin ilman syliä niin helposti! Vauva oli siis tottunut jo pinnikseen, perhepetiä en halunnut opettaa missään vaiheessa.
    Kun nukkumaan meno iltaisin alkoi sujua ilman jatkuvaa hyssyttelyä alkoivat yösyömisetkin vähentyä pikkuhiljaa. En enää tarjonnut maitoa ihan joka inahdukseen vaan koitin ensin jos tutti riittäisi. Neuvolassa sanottiin että 6kk ikäisestä alkaen vauva ei tarvitse öisin maitoa, mutta meidän vauva selkeästi kaipasi öisinkin maitoa. Maitoa hän sain 2-3 kertaa yössä enkä kokenut sitä läheskään niin raskaana kuin mitä se 30min välein syöttäminen oli ollut. Kun vauva täytti 10kk jäivät yömaidot kokonaan pois, itsestään. Sen jälkeen meillä on nukuttu yöt putkeen ilman heräilyjä!
    Jos meille vielä joskus tulee lapsia niin yritän totuttaa vauvan nukahtamaan omaan sänkyynsä enkä syliin.

    Tykkää

  5. Lisään vielä sen ettei meillä tassuteltu. Tyttö ei tänä päivänäkään tykkää jos esim. kiukun hetkellä ottaa syliin (raivo vaan yltyy), hän kaipaa omaa tilaa.Pari ensimmäistä iltaa istuin siis pinniksen vieressä jotta hän näki minut mutta niin etten ottanut katsekontaktia enkä puhunut mitään, istuin vain hiljaa. Aika pian vauvan pystyi vain laskemaan sänkyyn ja itse lähdin pois huoneesta.

    Tykkää

  6. Lisään vielä sen ettei meillä tassuteltu. Tyttö ei tänä päivänäkään tykkää jos esim. kiukun hetkellä ottaa syliin (raivo vaan yltyy), hän kaipaa omaa tilaa.
    Pari ensimmäistä iltaa istuin siis pinniksen vieressä jotta hän näki minut mutta niin etten ottanut katsekontaktia enkä puhunut mitään, istuin vain hiljaa. Aika pian vauvan pystyi vain laskemaan sänkyyn ja itse lähdin pois huoneesta.

    Tykkää

  7. Olen lukenut viime aikoina kirjaa ”Kuinka kasvattaa bébé”. En tiedä oletko tutustunut kyseiseen kirjaan. Luin juuri luvun, jossa kerrotaan, että ranskalaislapset oppivat nukkumaan yönsä paljon aikaisemmin kuin amerikkalaiset. Jotenkin olen vähän skeptinen sen suhteen, että näin olisi ihan niin systemaattisesti kuin kirja väittää, mutta se oli ainakin hyvä pointti, ettei jokaisesta vauvan inahduksesta tai itkustakaan kannata vielä itse nousta, vaan odotella ja kuulostella hetki. Ainakin itse voin nähdä itseni kesällä hyppäämässä heti tarkistamaan, mikä on hätänä, vaikka voisi olla parempi odotella hetki. Mutta kokemusperäistä näkökulmaa ei toistaiseksi ole, mutta keräämäsi vinkit kuulostivat hyödyllisiltä.

    Tykkää

  8. Olen lukenut viime aikoina kirjaa ”Kuinka kasvattaa bébé”. En tiedä oletko tutustunut kyseiseen kirjaan. Luin juuri luvun, jossa kerrotaan, että ranskalaislapset oppivat nukkumaan yönsä paljon aikaisemmin kuin amerikkalaiset. Jotenkin olen vähän skeptinen sen suhteen, että näin olisi ihan niin systemaattisesti kuin kirja väittää, mutta se oli ainakin hyvä pointti, ettei jokaisesta vauvan inahduksesta tai itkustakaan kannata vielä itse nousta, vaan odotella ja kuulostella hetki. Ainakin itse voin nähdä itseni kesällä hyppäämässä heti tarkistamaan, mikä on hätänä, vaikka voisi olla parempi odotella hetki.

    Mutta kokemusperäistä näkökulmaa ei toistaiseksi ole, mutta keräämäsi vinkit kuulostivat hyödyllisiltä.

    Tykkää

  9. ”Tukiunikoulut” ovat kyllä varmasti hyvä asia! On todella hienoa, että nukkumisopetteluun on mahdollista saada apua ja tukea – uskon, että ihan vain tuollainen keskustelutsemppaus ja läsnäolo auttaa jo paljon.En muista, kommentoinko kirjoitukseesi teidän öistä, mutta ainakin luin sen suurella myötätunnolla. Tsemppiä öihin teillekin!!

    Tykkää

  10. ”Tukiunikoulut” ovat kyllä varmasti hyvä asia! On todella hienoa, että nukkumisopetteluun on mahdollista saada apua ja tukea – uskon, että ihan vain tuollainen keskustelutsemppaus ja läsnäolo auttaa jo paljon.

    En muista, kommentoinko kirjoitukseesi teidän öistä, mutta ainakin luin sen suurella myötätunnolla. Tsemppiä öihin teillekin!!

    Tykkää

  11. Heh, kuulostaa niin tutulta! Hyvin samantapaisen tien kuljimme Tipusen kanssa aikoinaan. Mitä muistan lukeneeni kuvailujasi teidän tyttösestä blogistasi, niin meidän taaperoissamme on kyllä todella paljon samaa! Todellakaan ei kaikkiin vauvoihin toimi tassuttelu ja kosketus saa raivon vain yltymään. (Ja toisin kuin aikoinaan epäilin, joihinkin vauvoihin – kuten Untuvikkoon – tassuttelu sen sijaan toimiikin rauhoittavasti.)

    Tykkää

  12. Heh, kuulostaa niin tutulta! Hyvin samantapaisen tien kuljimme Tipusen kanssa aikoinaan. Mitä muistan lukeneeni kuvailujasi teidän tyttösestä blogistasi, niin meidän taaperoissamme on kyllä todella paljon samaa! Todellakaan ei kaikkiin vauvoihin toimi tassuttelu ja kosketus saa raivon vain yltymään. (Ja toisin kuin aikoinaan epäilin, joihinkin vauvoihin – kuten Untuvikkoon – tassuttelu sen sijaan toimiikin rauhoittavasti.)

    Tykkää

  13. Olen kuullut tuosta kirjasta, mutten ole itse sitä lukenut. Sen sijaan Unihiekkaa etsimässä löytyy meidän kirjahyllystä ja sitä on tullut selattua useaan otteeseen.Tuo pieni viive inahduksiin reagoimisessa on hyvä neuvo! Tipusen aikana en heti hyssytellyt vauvaa, mutta nyt ihan tietoisesti olen mennyt rauhoittelemaan Untuvikkoa heti ensimmäisistä itkahduksista, jotta muu perhe saa nukkua. Taisin samalla kaivaa sudenkuoppaa itselleni, kun vauva alkoikin tarvita nukutusapua aina kevyen univaiheen aikana. Onneksi nyt on suunta parempaan, mutta olisihan ollut paljon helpompaa, jos vauva olisi jo kuukausia sitten oppinut itse pääsemään univaiheen yli. :)

    Tykkää

  14. Olen kuullut tuosta kirjasta, mutten ole itse sitä lukenut. Sen sijaan Unihiekkaa etsimässä löytyy meidän kirjahyllystä ja sitä on tullut selattua useaan otteeseen.

    Tuo pieni viive inahduksiin reagoimisessa on hyvä neuvo! Tipusen aikana en heti hyssytellyt vauvaa, mutta nyt ihan tietoisesti olen mennyt rauhoittelemaan Untuvikkoa heti ensimmäisistä itkahduksista, jotta muu perhe saa nukkua. Taisin samalla kaivaa sudenkuoppaa itselleni, kun vauva alkoikin tarvita nukutusapua aina kevyen univaiheen aikana. Onneksi nyt on suunta parempaan, mutta olisihan ollut paljon helpompaa, jos vauva olisi jo kuukausia sitten oppinut itse pääsemään univaiheen yli. :)

    Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s