Voiko äiti olla syyllistymättä?

Päätin esikoisen odotusaikana, etten aio tuntea huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä äitiydessä, sillä kyllähän maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja harvassa asiassa on vain yhtä oikeaa toimintatapaa. Kas kummaa, syyllisyyden tunne on kuitenkin hyvin tuttu myös täällä.

Tuntuu, että keskiössä lastenkasvatuksessa on oikein tekeminen; kasvatusoppaat ja netti ovat täynnä ohjeita, kuinka lapsi tulee kasvattaa. Riippuen kirjoittajan taustoista tai ajatusmaailmasta, ohjeiden sisältö voi vaihdella laidasta laitaan. Äidit lukevat näitä ohjeita ja törmätessään uuteen näkökulmaan tuntevat helposti syyllisyyttä siitä, että ovat toimineet väärin. Ja jos itse ei ehdi syyllistää itseään, niin varmasti muut äidit tekevät sen puolestasi.

Jos unikoulutat vauvaa nukkumaan omassa sängyssä tai ilman yöimetyksiä, olet julma ja tunneköyhä äiti, joka riistää pieneltä reppanalta läheisyyden ja turvallisuudentunteen. Jos sen sijaan nukutte perhepedissä, heijaat lapsen uneen tai tainnutat maidolla, eväät lapselta mahdollisuuden oppia nukahtamisen tärkeän taidon ja todellisuudessa enemmän vaikeutat kuin helpotat lapsen nukkumista.

Jos et anna lapselle makeisia tai sokeriherkkuja, on lapsesi onneton ja kärsii siitä, ettei saa herkutella kuten muut. Kun lapsi pääsee kaverisynttäreille, hän vetää holtittomasti kaksin käsin karkkeja ja oksentaa ennen pirskeiden päättymistä. Nuorena ja aikuisena hänellä tottakai on ongelmia, koska hän ei osaa hallita sokerinkäyttöään. Jos sen sijaan annat lapselle sokeria, hänen hampaansa ja terveytensä kärsivät, sokeri turruttaa ajattelun tai vetää ylikierroksille. Lapsi pääsee makeanmakuun eikä pysty hillitsemään sokerinhimoaan, vaan vaatii sitä koko ajan lisää ja lisää.

Jos osallistut lapsen leikkeihin, et anna tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja sen kehittymiselle. Lapsi ei ikinä opi omatoimiseksi, jos olet hänen kanssaan ja keksit uutta tekemistä. Jos sen sijaan et leiki lapsen kanssa, et tue hänen mielikuvitustaan ja lapsuus on onneton. Lapsi vaikuttaa omatoimiselta, mutta oikeasti tukahduttaa tunteensa ja toiveensa.

Jos teet vauvalle itse soseet ja isommille kotiruokaa, todistelet sillä paremmuuttasi äitiydessä – varsinkin, jos lisäksi leivot pullaa. Pahinta on, jos ruoka on kotimaista ja luomua eikä siinä ole lisäaineita, sokeria tai valkoisia jauhoja – kukaanhan ei oikeasti halua syödä noin, vaan tekee valinnat vain näyttäkseen omaa paremmuuttaan ja osoittaakseen, että heidän perheessään on kyllä varaa ostaa laadukasta ruokaa. Jos sen sijaan napsautat lounaaksi auki pilttipurkin, tarjoat lapselle ravintoköyhää ruokaa, joka on aivan eri luokkaa itsetehdyn ruoan kanssa. Eineslaatikot eivät ole yhtään sen parempia, sillä niissä on ties mitä lisäaineita ja epäterveellisiä rasvoja.

Jos huudat lapsellesi, lapsen turvallisuudentunne järkkyy, sillä traumatisoivin näky ikinä on vihainen vanhempi. Jos sen sijaan et huuda lapsellesi, patoat tunteet sisällesi, eikä lapsikaan opi näyttämään omia tunteitaan ja ahdistuu.

Jos siivoat kotia ahkerasti, lapsesi vastustuskyky kärsii ja hän saa astman, pölyallergian ja kasan ruoka-aineallergioita. Jos et siivoa kotia ahkerasti, lapsesi elää läävässä, on kuorrutettu bakteereilla ja kerää kaikki lähialueen täitkin itselleen.

Jos kiellät lasta, olet autoritäärinen vanhempi, joka ei arvosta lapsen haluja ja toiveita. Lapsi alistuu ja kapinoi viimeistään teini-iässä. Jos et kiellä lasta, hän ei opi arvostamaan muita, ei kunnioita mitään eikä noudata sääntöjä. Hän varmasti kapinoi teini-iässä.

Lueskelin tänään pitkästä aikaa erästä kauan kesken ollutta kirjaa, ja siinä lukiessani sisäistin, että jokainen on juuri sellainen vanhempi kuin on. Jos yrittää olla muuta kuin on, lopputulos on teennäinen ja feikki – ja lapset ovat kuulemma mestareita tunnistamaan, koska aikuinen ei ole oma, aito itsensä. Näiden oivallusten myötä totesin, että itsensä syyllistäminen on turhaa energiantuhlaamista – samoin toisten syyllistäminen, sillä vastakkaista näkökulmaa saa kuitenkin harvoin käännettyä.

Ehkä siis pitäisi sulkea keskustelufoorumit ja kirjautua pois facebookista, sanoa piupaut ehdottomille, mustavalkoisille kommenteille ja etsiä niitä harmaan eri sävyjä. Elää pienessä oranssissa kuplassa ja olla miettimättä sitä, mitä muut ajattelevat tai tekevät. :)

Kivaa viikonloppua teille, olkaa juuri sellaisia kuin olette!