Voiko äiti olla syyllistymättä?

Päätin esikoisen odotusaikana, etten aio tuntea huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä äitiydessä, sillä kyllähän maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja harvassa asiassa on vain yhtä oikeaa toimintatapaa. Kas kummaa, syyllisyyden tunne on kuitenkin hyvin tuttu myös täällä.

Tuntuu, että keskiössä lastenkasvatuksessa on oikein tekeminen; kasvatusoppaat ja netti ovat täynnä ohjeita, kuinka lapsi tulee kasvattaa. Riippuen kirjoittajan taustoista tai ajatusmaailmasta, ohjeiden sisältö voi vaihdella laidasta laitaan. Äidit lukevat näitä ohjeita ja törmätessään uuteen näkökulmaan tuntevat helposti syyllisyyttä siitä, että ovat toimineet väärin. Ja jos itse ei ehdi syyllistää itseään, niin varmasti muut äidit tekevät sen puolestasi.

Syyllisyysteksti1Jos unikoulutat vauvaa nukkumaan omassa sängyssä tai ilman yöimetyksiä, olet julma ja tunneköyhä äiti, joka riistää pieneltä reppanalta läheisyyden ja turvallisuudentunteen. Jos sen sijaan nukutte perhepedissä, heijaat lapsen uneen tai tainnutat maidolla, eväät lapselta mahdollisuuden oppia nukahtamisen tärkeän taidon ja todellisuudessa enemmän vaikeutat kuin helpotat lapsen nukkumista.

Jos et anna lapselle makeisia tai sokeriherkkuja, on lapsesi onneton ja kärsii siitä, ettei saa herkutella kuten muut. Kun lapsi pääsee kaverisynttäreille, hän vetää holtittomasti kaksin käsin karkkeja ja oksentaa ennen pirskeiden päättymistä. Nuorena ja aikuisena hänellä tottakai on ongelmia, koska hän ei osaa hallita sokerinkäyttöään. Jos sen sijaan annat lapselle sokeria, hänen hampaansa ja terveytensä kärsivät, sokeri turruttaa ajattelun tai vetää ylikierroksille. Lapsi pääsee makeanmakuun eikä pysty hillitsemään sokerinhimoaan, vaan vaatii sitä koko ajan lisää ja lisää.

Jos osallistut lapsen leikkeihin, et anna tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja sen kehittymiselle. Lapsi ei ikinä opi omatoimiseksi, jos olet hänen kanssaan ja keksit uutta tekemistä. Jos sen sijaan et leiki lapsen kanssa, et tue hänen mielikuvitustaan ja lapsuus on onneton. Lapsi vaikuttaa omatoimiselta, mutta oikeasti tukahduttaa tunteensa ja toiveensa.

Jos teet vauvalle itse soseet ja isommille kotiruokaa, todistelet sillä paremmuuttasi äitiydessä – varsinkin, jos lisäksi leivot pullaa. Pahinta on, jos ruoka on kotimaista ja luomua eikä siinä ole lisäaineita, sokeria tai valkoisia jauhoja – kukaanhan ei oikeasti halua syödä noin, vaan tekee valinnat vain näyttäkseen omaa paremmuuttaan ja osoittaakseen, että heidän perheessään on kyllä varaa ostaa laadukasta ruokaa. Jos sen sijaan napsautat lounaaksi auki pilttipurkin, tarjoat lapselle ravintoköyhää ruokaa, joka on aivan eri luokkaa itsetehdyn ruoan kanssa. Eineslaatikot eivät ole yhtään sen parempia, sillä niissä on ties mitä lisäaineita ja epäterveellisiä rasvoja.

Jos huudat lapsellesi, lapsen turvallisuudentunne järkkyy, sillä traumatisoivin näky ikinä on vihainen vanhempi. Jos sen sijaan et huuda lapsellesi, patoat tunteet sisällesi, eikä lapsikaan opi näyttämään omia tunteitaan ja ahdistuu.

Jos siivoat kotia ahkerasti, lapsesi vastustuskyky kärsii ja hän saa astman, pölyallergian ja kasan ruoka-aineallergioita. Jos et siivoa kotia ahkerasti, lapsesi elää läävässä, on kuorrutettu bakteereilla ja kerää kaikki lähialueen täitkin itselleen.

Jos kiellät lasta, olet autoritäärinen vanhempi, joka ei arvosta lapsen haluja ja toiveita. Lapsi alistuu ja kapinoi viimeistään teini-iässä. Jos et kiellä lasta, hän ei opi arvostamaan muita, ei kunnioita mitään eikä noudata sääntöjä. Hän varmasti kapinoi teini-iässä.

Syyllistäminenteksti2.jpg

Lueskelin tänään pitkästä aikaa erästä kauan kesken ollutta kirjaa, ja siinä lukiessani sisäistin, että jokainen on juuri sellainen vanhempi kuin on. Jos yrittää olla muuta kuin on, lopputulos on teennäinen ja feikki – ja lapset ovat kuulemma mestareita tunnistamaan, koska aikuinen ei ole oma, aito itsensä. Näiden oivallusten myötä totesin, että itsensä syyllistäminen on turhaa energiantuhlaamista – samoin toisten syyllistäminen, sillä vastakkaista näkökulmaa saa kuitenkin harvoin käännettyä.

Ehkä siis pitäisi sulkea keskustelufoorumit ja kirjautua pois facebookista, sanoa piupaut ehdottomille, mustavalkoisille kommenteille ja etsiä niitä harmaan eri sävyjä. Elää pienessä oranssissa kuplassa ja olla miettimättä sitä, mitä muut ajattelevat tai tekevät. :)

Kivaa viikonloppua teille, olkaa juuri sellaisia kuin olette!

8 kommenttia artikkeliin ”Voiko äiti olla syyllistymättä?

  1. Lapseni synnyttyä olin aika herkkä kritiikille, jota äitiydessä niin helposti leijailee. Luin myös kirjan, jossa käsiteltiin tätä syyllisyyttä (en muista kirjan nimeä) ja se helpotti hiukan. Lähdin kuitenkin kulkemaan kasvatuksessa omaa polkuani; kun itse tietää mitä tekee ja miksi, on muiden kommentit helpompi sivuuttaa. En myöskään niin lue esim. keskustelupalstoja. On niin totta, että itsensä syyllistäminen on turhaa energian tuhlaamista! Jos huomaa, että syyllistyy, kannattaakin ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, että miksi pahoitin mieleni ja että omat tavat ovat riittäviä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Totta! Mäkään en pikkujutuissa niinkään välitä muiden mielipiteistä, mutta kyllähän se vähän pistää aina miettimään, kun lukee isoissa kysymyksissä paljon aivan päinvastaisia kommentteja kuin mitä itse on ajatellut. Mutta avain mielentasapainoon on kyllä munkin kohdalla keskustelupalstojen lukemisen vähentäminen. :D Jotenkin sitä on helpompi sivuuttaa tarvittaessa yhden neuvolatädin mielipide kuin 40 voimakasmielipiteisen äidin. :P

      Tykkää

  2. Mahtava kirjoitus! Nauroin ääneen monessa kohdassa, kun niin montaa asiaa olen itsekin miettinyt. Ja vaikka kuinka päättäisi olla syyllistymättä tai syyllistÄmättä, niin ei se taida onnistua. Jostain kommentista aina joku syyllistyy tai sitten itse huomaa syyllistyvänsä.

    Ruokiin voisi vielä lisätä soseet vs sormiruokailu. Jos annat soseita, tuputat lusikkaa ja lapsi traumatisoituu syömistilanteista. Jos sormiruokailet, lapsest tulee aliravittu, nirso ja se tulehtuu. Jos syötät sekä soseita että sormin, lapsi menee sekaisin ja ahdistuu ruokailutilanteesta.

    Näitä esimerkkejä voisi keksiä loputtomiin! Olethan lukenut tämän:

    Tykkää

      1. En ollut vielä lukenut tuota, hyvä teksti! :D Tuo osoittaa hyvin sen, mitä olen tämän kolmen vuoden ajan pohtinut: lasten nukkuminen on HYVIN, HYVIN mysteerinen asia, jossa ei yhden eikä todennäköisesti kahdenkaan jälkeen ole yhtään viisaampi kuin ihan ensimmäisinä hetkinä vanhempana.

        Tykkää

    1. Hih, ihan unohdin nuo sormiruokailu- ja sosevertailut! Ja totta tuo, syyllistyminen ja syyllistäminenkin ovat niin kovin helppoja – joskus vahingossa ja täysin tarkoittamatta syyllistää toista, vaikka se ei ole ollenkaan tarkoitus. Ja joskus saattaa lipsahtaa lausahdus, jossa on taustalla syyllistävä sävy, kun ajatukset tai toimintatavat ovat täysin päinvastaiset kuin mitä itse on ajatellut.

      Tykkää

  3. Hauska teksti! Samaa mieltä. Maalaisjärkeä ja luottamusta siihen, et kyllä sitä pääsääntöisesti tietää et miten kuuluu toimia. Virheitä tekee jokainen ja sekin kuuluu elämään. En ole itse ikinä ollut mikään kasvatusteoreetikko. Oppaita en ole lueskellut juurikaan ja ihan hyvin on mennyt. :)

    Tykkää

    1. Maalaisjärjellä pääsee tosiaan jo aika pitkälle! Lisäksi olen todennut, että intuitio on sellainen, mitä kannattaa kuunnella. Hämmästyttävän usein sekin on ollut oikeassa!

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s