Olemme kotiutuneet! Kuten viimeksi pullapostauksen yhteydessä kerroinkin, tein pidennetyn viikonloppuretken tyttöjen kanssa Turkuun. Hieman jännitin, miten reissu sujuu, sillä edellisestä kerrasta on jo lähemmäs vuosi aikaa. Hyvin kuitenkin meni ja lähdemme varmasti uudestaankin!
Jäin miettimään, miksi reissaaminen yksin lasten kanssa tuntuu muka niin vaivalloiselta. Miksi emme ole liikkuneet enemmänkin kodin lähialueen ulkopuolella?
Ainakin yksi syy on ollut varmasti väsymys. Kun viikonloput ovat niitä hetkiä, jolloin pystyy itsekin nukkumaan päiväunet, ei niitä ole halunnut käyttää reissaamiseen. Toisaalta väsyneenä ei jaksa myöskään alkaa sumplia aikatauluja eikä suunnitella matkustamista.
Olen myös huomannut, että vauvan kanssa reissaaminen on tuntunut itsestä aina vaivalloiselta – myös silloin, kun oli vain yksi vauva. Nostan hattua kaikille, jotka reippaasti liikkuvat vauvansa kanssa! Itse jännitän aina nukkumisia – karjuuko vauva junassa vai bussissa, miten menee yö ja pitääkö vauva hereillä myös mahdollisia naapureita tai matkaseuraa. Syöminenkin aiheuttaa pähkäilyä: koska syödään, missä syödään, mitä syödään? Imetys on sujunut hyvin ja ollut näppärää matkaruokaa, mutta mitäs kun pitäisi tarjota jotain hieman kiinteämpää? Missä ruoka lämmitetään? Mitäs sitten, jos lapsi ei suostu syömään pilttiä? Jäisten sosepalojen säilyvyys ei pidemmän päälle ole kovin huima ja etenkin pidemmillä reissuilla alkaa tulla vastaan ruokaongelma. Näiden lisäksi kaupanpäälle olen tietysti stressannut kakkavaipoista (missä vaihdan, miten vaihdan, pystyykö pesemään) ja aikatauluista (onko bussi tai juna myöhässä, olemmeko me myöhässä, mitä jos joutuu odottamaan ikuisuuden seuraavaa vuoroa). Puuh! Oikeasti pieniä juttuja, mutta silti usein isona kasana ylivoimainen hidaste lähtemiselle!
Mutta hei, nyt meillä ei ole enää vauvaa! Ja voi jee, miten hyvää matkaseuraa tytöt olivat!
Siinä missä viime kesänä vessan oven takana itki lohduton pikkuinen, ei kukaan nyt huomaakaan äidin vessassakäyntiä. Äitiä ei tarvita tulkkaamaan jokaista asiaa, sillä myös muut ymmärtävät useimmat tyttöjen sanomiset. Reissaaminen ei myöskään tunnu extrakuormittavalta, kun jaloissa ei riipukaan kahta läheisyystarrautujaa, vaan nyt he kipittävät peräkanaa huoneesta toiseen, leikkivät yhdessä leluilla ja kierivät sängyltä patjan päälle lattialle.
Tiivistettynä reissumme oli siis oikein mainio. Matkat sujuivat hyvin ja tytöt viihtyivät! Lähdin reissuun flunssasta huolimatta, mutta onneksi pääsin välillä lepäämään mummun touhutessa tyttöjen kanssa. Kiitos!
Koska varmasti reissaamme tulevaisuudessa enemmän, pari juttua täytyy muistaa seuraavia kertoja varten. Siispä, note to self:
Jos lapset eivät ole tottuneet nukkumaan samassa huoneessa, kannattaa varata hermoja ja kärsivällisyyttä illaksi. Saattaa olla, että matkasängystä raikaa hiialahei niin kovaa, ettei isompi pysty nukkumaan. Saattaa myös olla, ettei isompi pysy patjallaan vaan lähtee vaeltamaan. Vaeltamisen aikana saattaa käydä jopa niin, että unikaverit eksyvät pikkusiskon sänkyyn, josta niitä ei noin vain saakaan korkean reunan takaa pois.
Jos lapsi nukkuu lattialla sängyn vieressä, kannattaa varmistaa, ettei sängyn alle jää rakoa, jonne pikkukaveri mahtuisi. Myös minimaalisen pieni rako helmalakanan takana on sellainen, jonne unissaan pyörivän lapsosen jalat saattavat sujahtaa. Ja lapsparka, joka on nukkuessaan valunut kainaloita myöten sängyn alle, on aika onneton.
Ei ehkä kannata kokeilla isompaa vaippakokoa juuri ennen reissua. Tai jos kokeilee, kannattaisi varata extramäärä housuja mukaan. Ja housujen joukossa kannattaisi olla muitakin kuin sukkiksia.
Nyssäköiden kanssa on vaikea liikkua. Vaikka ne saakin useimmiten tungettua rattaiden alle, ne on pakko jossain vaiheessa ottaa sieltä pois ja kantaa seuraavaan paikkaan. Kädet eivät riitä monen kassin ja pussukan sekä lasten kuljettamiseen, joten harkitse vakavasti ison repun ostamista.
Nyt kun reissumörkö on selätetty, mietin jo seuraavaa retkeämme! Hei avara maailma, me olemme tulossa!
Onko sinusta matkustaminen ja liikkuminen lasten kanssa helppoa vai löydätkö siitä myös haasteita? Nyt on hyvä hetki jakaa vinkkejä parhaista lapsiperhekohteista ja visiitin arvoisista paikoista! :)
Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)
Oranssia 
Ihana kuulla, että teidän reissu oli onnistunut. Mä en ole vielä uskaltanut lähteä poikien kanssa kolmistaan kauppaa pidemmälle, kun pelkään, ettei hulivilit osaa käyttäytyä. Sen olen kyl päättänyt, että ensi kesä me seikkaillaan ja retkeillään niin paljon kuin ehditään, joten kai sitä munkin pitää totutella ajatukseen olla junassa poikien kanssa kolmistaan. Mä uskon, että isomman kanssa asiat selviää keskustelmalla, mutta tuo meidän kaksi ja puoli vuotias onkin sit ihan oma juttunsa =)
TykkääTykkää
Mä olen tähän asti valinnut aina sellaisen junan, josta löytyy leikkivaunu, ja varannut istumapaikan perhehytistä. Ainakin tähän asti se on toiminut hyvin! Tosin tämän reissun perusteella voisin varata seuraavat paikat jopa suoraan leikkivaunuun, sillä tytöt innostuivat niin touhuamaan siellä. Tosin leikkivaunullisia ic-junia ei taida ihan kaikilla väleillä liikkua…?
Tsemppiä reissuihin! Mä uskon, että ensimmäinen kerta on aina jännittävin ja jos se menee ihan katastrofiksi, niin ainakin tietää, mitä juttuja pitää ottaa huomioon seuraavalla kerralla. Ehkä tämä tästä lähtee luistamaan! :)
TykkääTykkää
Suosittelen rinkkaa jos reissaa paljon ilman autoa! On mukava kantaa, saa kivasti pakattua niin, että löytääkin helposti ja meidän koululainenkin jaksaa viikon reissutarpeet siinä vaivatta kuljettaa :)
TykkääTykkää
Hmm, rinkka voisi olla kyllä hyvä! Olen aina välillä sivusilmällä katsellut niitä kaupoissa ja niissä näyttäisi olevan paljon kivoja värejäkin. :D Ja varmasti se olisi näppärämpi kuin 6 erillistä pikkukassia! :D
TykkääTykkää
Hei just kirjoitin minun ja Bonskun Helsinginreissusta, kun huomasin tämän!
Minusta ainakin hänen kanssaan on kohtuullisen helppo reissata. Hän kestää hyvin päivärytmin pienet muutokset ja olen varmaan reissussa aika ”huoleton” vauvanhoitaja. Eväiksi varasin maidon lisäksi vain varmasti alasmeneviä herkkuja (hedelmäsoseita ja naksuja) ja toivon, ettei kakkavaippa osu pahaan hetkeen. Tietysti usemman päivän reissussa ehkä täytyy syödä muutakin kuin hedelmää, mutta ainakin yhden päivän reissuilla.
TykkääTykkää
Oi, mun pitääkin tulla lukemaan, miten teidän reissu sujui!
Totta muuten tuo hedelmäsosejuttu. Mä ehkä olen ollut takertunut vahvasti lämmin ruoka – välipala -jaotteluun ja yrittänyt saada aina täyttävämpääkin ruokaa päivälle. Tosin sekin riippuu aika paljon siitä, minkä ikäinen vauva on ja minkä verran muutenkin syö jo kiinteitä. :) Maissinaksut on muuten monen reissun pelastus!
TykkääTykkää
Mä olen taas toinen ääripää, aina matkalla jonnekin. Pieni pääsi ekan kuukautensa aikana niin junaan kuin kaupungille ja ravintoloihin. Tänään juuri kävin kolmestaan tyttöjen kanssa ravintolassa ja mietin että menipä hyvin, pelkäsin ettei juuri kahden kanssa pärjää. Kivaa että teidän Turun reissu sujui hyvin! :)
TykkääTykkää
Hih, me tosiaan ollaan ääripäitä. Olen tainnut viettää molempien kanssa ensimmäisen kuukauden ihan vain kotona ja liikkunut lähinnä vaunulenkille ja lähikauppaan. :D
TykkääTykkää
Teillä on ollut ihana reissu! Hienoa, että uskalsit lähteä :). Me reissattiin ja reissataan aika paljon lapsen kanssa. Minä kuljin vauva-aikana usein vanhempieni luokse, kun mies oli ulkomailla. Kivempaa se olikin muiden seurassa viettää aikaa, kun kahdestaan kotona. Italiassa oltiin pojan ollessa 1-vuotias. Hyvin reissu meni, kun imetin vielä ja pystyi hätävarana antamaan rintamaitoa. Meillä oli sellainen huoneistohotelli siellä, tehtiin siellä pojalle lounas valmiiksi ja pakastettiin se. Aamulla otettiin autoon tai matkaan mukaan ja hyvin oli ruoka sulanut lounaaseen mennessä ja säilynyt hyvänä. Ihme kyllä ipana ei kapinoinut lämmittämätöntä ruokaa, vaan veteli hyvällä ruokahalulla. Autossa vaipat vaihdettiin takakontissa, kosteuspyyhkeitä vaan reilusti mukana. Italiassa lapset huomioidaan ihanasti ja oli tosi kivaa liikkua siellä. Pojan ollessa pienempi ostin aina reissuun muutaman uuden minikirjan tai jonkun puuhalehden, sillä sai rauhallista ruokailuaikaa vanhemmille. Suolaiset pienet välipalat (ruisnapit esimerkiksi) ja rusinat yms. on helppoja matkaeväitä ja hätäisimmän nälän siirtäjiä. Rinkka on kyllä ihan huippu :). (muistan miten kerran Ranskassa sattui samaan hotelliin 5 lapsinen perhe. Olivat siellä viikon. Lentokentällä tajusin, että heillä oli tasan 2 selkäreppua, ihan peruskokoista ja yhdet matkarattaat mukana. Jotkut osaa matkustaa vähillä tavaroilla :D). Minä en osaa näköjään sinun blogiin jättää lyhyitä viestejä, oikea viestiterroristi täällä ;).
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei viestiterroristi, kiva kun kävit kommentoimassa! :) Tuossa tulikin monta superhyvää vinkkiä pienten kanssa matkustaville! Heti valmiit pikkusyömiset ovat kyllä monen matkan pelastus. :D Mä oon huomannut, että lasten myötä tiivis pakkaaminen on kehittynyt. En ymmärrä, miten mä joskus olen viitsinyt raahata yksin mennessäni saman verran tavaraa mukana kuin nyt oli mun + tyttöjen kamppeet. Autollakin liikkuessa tuplarattaat takakontissa kummasti motivoivat vähentämään kaiken turhan pois kasseista! :D
TykkääTykkää