Mitä minä oikeasti haluan?

Kirjoittaessani ensimmäisen kerran sanan Oranssia näytölle kuvittelin kirjoittavani DIY-painotteista blogia. Sellaista, jossa keskitytään käsillä tekemiseen ja ehkä silloin tällöin sivutaan ajatuksia ja elämää muuten. Nyt huomaankin, että päässä on niin paljon oivalluksia, että ne pyrkivät pulppuamaan myös blogin puolelle!

Arvaattekos, olen vasta viime aikoina, näin hieman alle 3-kymppisenä alkanut pohtia, mitä minä oikeasti haluan. En tiedä, onko tämä sitä paljon puhuttua kolmenkympinkriisiä vai ainoastaan suurten oivallusten suma, mutta tajusin, etten ole oikeasti pysähtynyt miettimään, mitä haluan.

SONY DSC

SONY DSC

Tähän asti ratkaisut ovat olleet helppoja ja asiat ovat tapahtuneet lähes itsestään. Nyt kuitenkin tässä kolmen vuoden aikana kotona lasten kanssa ollessani olen alkanut ajatella ja alkanut oivaltaakin asioita.

Oikeastihan elämä voi olla ihan millaista vain. Mitä minä siis oikeasti haluan? Voisiko jokin toinen näkökulma asioihin olla parempi kuin nykyinen?

Aion olla vielä hetken lasten kanssa kotona, mutta mitä haluan tehdä sen jälkeen? Tykkään kyllä ammatistani, mutta maailmassa on myös paljon muita mielenkiintoisia aloja. Olenko sittenkään oikealla alalla? Voisinko kokeilla jotain muuta? Mihin taitoni voisivat riittää ja mitä kaikkea voisin oppia? Mikä työelämässä on tärkeintä – mielekkyys, työn ja lapsiperhe-elämän yhdistäminen vai palkka? Vai jokin muu?

Missä haluan asua? Kaipuuni synnyinpaikkakunnalle on ollut iso, mutta oikeasti nykyisessä kotikunnassa ei ole mitään valittamisen aihetta. Voisiko tänne juurtua? Millaisessa paikassa haluan asua? Onko unelma omakotitalosta sittenkään paikkansapitävä? Onko kodin oltava tilava vai voisinko viihtyä myös pienemmässä asunnossa? Mikä tekee kodista kodin?

Jos ei ole ökyrikas, täytyy valita, mistä pihistää ja mihin kenties panostaa. Mistä minä säästän entä mitkä asiat ovat tärkeitä ja joihin haluan panostaa? Entä tarvitsemmeko me oikeasti kaikkea sitä materiaa, joka meillä on kaapeissa ja laatikoissa? Voisiko tilanahtauden selättää vähentämällä tavaramäärää sen sijaan, että unelmoi lisäneliöistä?

SONY DSC

Mitä haluan opettaa lapsille? Millaisen esimerkin annan? Millainen äiti olen ja millainen haluaisin olla? Lapsilla on vain yksi lapsuus elettävänään – millaiseksi teemme sen?

Joskus on hyvä uskaltaa tavoitella tähtiä. Hyvä idea ei toteudu ikinä, jos sitä ei edes yritä toteuttaa. Voisiko joku lähteä mukaan visioihini? Mitkä ideat ovat toteuttamiskelpoisia ja mitkä kannattaa unohtaa? Millaisia riskejä voi ottaa yrityksissään ja kuinka paljon niihin voi käyttää aikaa?

Mikä elämässä on tärkeintä? Ihmiset? Jatkuvuus? Yhteistyö? Rakkaus? Lapset? Luonto?

Mikä on onnen hinta ja missä yksikössä sitä mitataan? Vai onko onnella hintaa? Voivatko kaikki löytää onnen?

Pohtiessani elämän suuria kysymyksiä Mies pohtii niitä myös tahollaan. Voi meitä about 3-kymppisiä! Tätä elämää rakennetaan kuitenkin yhdessä tiiminä ja onneksi oivalluksemme ovat tähän asti olleet samansuuntaisia. Ajatusten pöllyttäminen tekee ilmeisesti hyvää, sillä monet asiat ovat menneet jo tähän mennessä uusiksi. Millaisen elämän siis rakennamme tästä eteenpäin?

Että tervetuloa vaan matkaan mukaan pohtimaan elämää! Toivottavasti saan välitettyä edes osan näistä valtavista oivallusjysähdyksistä myös sinne näytön toiselle puolelle! Ja kivaa viikonloppua! :)

Hei muuten, jos et ole vielä ehtinyt osallistua kirja-arvontaan, niin käyhän osallistumassa siihen täällä!


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

19 vastausta artikkeliin “Mitä minä oikeasti haluan?

  1. Voi ihan minun mietteitäni. Niitä sitten pyörittelen ja tutkailen joka kantilta. Mietiskelen ja tuumaan. Ja huokaan.

    Tykkää

    1. Voi niinpä! Onneksi ei tarvitse löytää pysyviä vastauksia, vaan asioita voi pyöritellä mielessään vielä monesti. Ja vaikka löytäisi joitain pysyviä vastauksia, varmasti löytyy myös uusia kysymyksiä. :)

      Tykkää

  2. Ihan samankaltaisia ajatuksia täällä :) Varsinkin oivallus siitä että vaikka mies on sama jonka 15 vuotiaana valitsin, ei esim. ammatin tarvitse olla sama jonka silloin 15 vuotiaana valitsin ;) Kotona aion olla vielä ainakin vuoden, tosin keikka töitä olen tehnyt, mutta mitä kaikkea muuta mahdollisuuksia onkaan tuola odottamassa..

    Tykkää

  3. Ihan samoja pohdintoja myös täällä. Mitä minä oikeasti haluan? Vastauksia en vielä ole saanut, mutta ehkä ne joskus selkenee. Ainakin näin toivon. Eli olen mukana pohdinnoissa 😊

    Tykkää

  4. Mä en vielä yli kolmekymppisenäkään tiedä mitä haluan :D Tai sen tiedän, että oikean miehen olen löytänyt rinnalleni, mutta kaikki muu onkin sitten avoinna, etenkin se ammattipuoli.

    Tykkää

    1. Musta tuntuu, että oli paljon helpompaa vaikka 19-vuotiaana, kun oli aika selvät sävelet siitä, mitä aikoo tehdä. Pitikin alkaa miettiä asioita! :D

      Tykkää

  5. Kuulostaa niin tutulta :) Vielä viisikymppisenäkin mietin mikä minusta tulee isona :) Onneksi mies tukee ja kannustaa kokeilemaan ja häneen voin turvata, jos kaikki ei onnistukaan :)
    Ihanaa kevättä – se on kaiken uuden aikaa!

    Tykkää

    1. Ihana mies! Kiva myös kuulla, ettei sitä lopulta tarvitsekaan ehkä tietää, mikä tulee isona. Tai voi aina olla jotain ja sitten miettiä, mitä muuta voisi myös olla. Mutta isot peukutukset kyllä sun miehelle – hienoa, että kokeiluille löytyy tukea ja kannustusta! :)

      Tykkää

  6. Tuttuja ajatuksia, jotenkin on liian paljon kiinnostavia asioita. :D Mietin tässä kolmannen kerran opiskeluja..katsotaan. Toisaalta hyvä, että on muutosta, halua kehittyä ja oppia uutta. Varmaan nämä pohdinnat tulee eteen aina joka vuosikymmenellä, vähän eri muodoissa vaan. :)

    Tykkää

    1. Voi niinpä, kivoja ja mielenkiintoisia juttuja on valtavasti! :D Toivottavasti tulee myös pitkiä levollisia pätkiä, jolloin on tyytyväinen siihen, miten elämä kulkee eteenpäin. Mähän tavallaan en tykkää isoista muutoksista, mutta toisaalta kaipaan vaihtelua. Vaikeaa!

      Tykkää

  7. Kiva postaus ja lähes ikuisia ajatuksia. Ihan samoja teemoja pohditaan täälläkin, yli 10 vuotta vanhempana. ;) Ei taida ne pohdinnat ikinä loppua. Kysymysten sisältö vain vähän hioutuu vuosien myötä. Sitäpä tämä elämä on: liikettä, vastauksien etsimistä, omien jo tehtyjen päätösten puntarointia. :)

    Tykkää

    1. Totta, päälinjat pohdinnoissa pysyvät varmaan suht samoina, mutta sisältö vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. En kuitenkaan ymmärrä, miksi en ole ennen pysähtynyt kunnolla miettimään näitä asioita. Hoh, mitäköhän sitä tekisikään nyt, jos olisin funtsinut asioita tarkemmin läpi jo kymmenen vuotta sitten! Vaikka toisaalta, en mä kyllä mitään vaihtaisi, joten samapa tuo, vaikka ajattelun aloittaa vasta nyt. :D

      Tykkää

  8. Ikuinen pohtija täälläkin :). Ja olen saman huomannut myös lähipiiristäni, harvalla se elämän suunta ja ammattivalinta ovat varmoja vielä 50 vuotiaanakaan. Meillä mies on kyllä varma siitä, että tekee tällä hetkellä unelmatyötään. Poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se menikään ;).

    Tykkää

    1. Hienoa, että miehesi on unelmatyössä! Mäkin tykkään nykyisestä ammatista paljon, mutta olen alkanut hoksata nyt, että muitakin tosi, tosi mielenkiintoisia aloja olisi valtavasti. Onneksi tässä on vielä aika monta vuotta eläkeikään – ehtii kokeilla muitakin töitä, jos siltä tuntuu! :D

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s