Hei Neiti Kevät, olen hereillä!

Mihin vuosi katosi? Vastahan kuvailin kevään merkkejä ja kirjoitin vapusta!

Kävelin viikonloppuna taas samoissa maisemissa kuin vuosi sitten ja kuvailin samoja puita ja sinivuokkoja. Mietin, että tässä keväässä on paljon samaa aikaisempien keväiden kanssa, mutta myös paljon erilaista – erityisesti lapsista huomaa, että vuodessa ehtii tapahtua valtavasti asioita. Esikoisemme talitiainenkin sanoi kaksi vuotta sitten tä-too, viime vuonna tätä-too ja tänä vuonna päästiin samalle murrealueelle muiden tinttien kanssa, kun ilmoille kajahti kirkas titi-tyy.

Joskus asiat näkee selvimmin vasta pienen etäisyyden päästä ja näin jälkikäteen huomaan, kuinka väsynyt sitä olinkaan viime keväänä. Tuntuihan väsymys toki silloinkin, mutta nyt sitä ymmärtää paremmin, kuinka kokonaisvaltaisesti väsymys vaikuttikaan. Kuinka olisi voinut nukahtaa pystyyn rattaita työnnellessä, miten kauniina kevätpäivänä oli helpompaa olla sisällä kuin lähteä ulos ja mitä kaikkea kivaa jäi tekemättä, kun ei jaksanut sumplia aikatauluja tai miettiä suunnitelmia.

Siltikään väsymys ei ollut niin isoa kuin mitä olen kuullut kerrottavan. Ei ollut rytmihäiriöitä, en itkeskellyt kurjaa tilannetta enkä linnoittautunut tyttöjen kanssa kokonaan sisälle. Kävimme paljon leikkipuistossa keinumassa ja päiväuniaikaan kirjoitin blogia. Toisaalta silti katsoimme usein Muumeja (tai esikoinen katsoi, minä makasin lattialla ja vauva ryömi ylitseni ja lussutti poskeani), istuimme katsomassa apiloita (tytöt katsoivat, itse yritin pysyä hereillä) ja iltaisin toivoin, että seuraavana yönä saisi nukkua.

Onneksi tämä kevät on erilainen!

Yöt ovat paremmat eikä väsymys ole niin totaalista. Enää vain kiukuttaa turhan usein ja lyhyistä yöunista voi syyttää useimmiten itseään, kun ei malta mennä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. Asiat eivät tunnu vaikeilta ja arki on helpompaa kahden vuotta vanhemman tytön kanssa. Herääminenkään ennen kuutta aamuvirkun kanssa ei tunnu ihan niin pahalta, kun aamuvirkku juttelee, halaa ja kikattaa kainalossa. Ja katsoo youtubesta Kaapoa äidin torkkuessa vieressä.

Pimeän talven jälkeen aurinko ja valo ovat enemmän kuin tervetulleita. Voin lähes samaistua puiden ja pensaiden fiiliksiin, sillä onhan tämä herääminen ihan valtavan hienoa. Olemme hereillä, hengissä ja täynnä ideoita ja suunnitelmia!

Kaunista kevätpäivää sinulle! Klikkaahan tästä kuvien taustalle hieman Neiti Kevättä! :)

silmu

silmu

koivun hiirenkorva

silmut

lehti

silmu

paju

järvi

silmu

silmut

Tällä viikolla MakroTex-valokuvahaasteessa on aiheena lehti ja osallistun näillä kuvilla mukaan. Lisää kuvia löydät Pienen Linnun blogista! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

37 kommenttia artikkeliin ”Hei Neiti Kevät, olen hereillä!

  1. Ihania puhkeavia silmuja ja pikkulehtiä. Olen vallan tykästynyt keväiseen terttuseljaan – niin upeat sävyt.

    Tykkää

    1. Todellakin! Myös yllätysmomentti hämmästyttää aina ja tänäänkin olin vielä hyvin epäluuloinen – ihanko oikeasti nyt olisi kevät, lähes kesä? Tosissaanko ulkona tarkenee kevyissä kengissä ja ilman takkia? Tarkeni!

      Tykkää

  2. Minäkin olen jälkikäteen tajunnut, kuinka väsynyt viime keväänä olin. Töissä yritin saada asiat pakettiin ennen äitiyslomaa, vaikka muut käskivät jo levätä. Maha supisteli ja nukuin töissä (lyhyitä) päiväunia. Nyt toki välillä yöt ovat huonoja, mutta jaksan silti eri tavalla. Välillä tosin olen ollut väsyneempikin kuin vuosi sitten, mutta en nyt.

    Kuulostaa hyvältä, että teillä on jo helpompaa! Toivottavasti kevät tuo vielä lisäenergiaa.

    Tykkää

    1. Kiva kuulla, että siellä myös on virkeämpi kevät tänä vuonna! :) Hassua, miten sitä ei tosiaan niin hyvin huomaa tilanteen ollessa päällä, että väsyttää enemmänkin. Ehkä väsymys ainakin jossain määrin tulee salakavalasti ja siihen johonkin asti ehtii tottua.

      Tykkää

    1. Niinpä, silmuissa on ihan valtavasti energiaa ja voimaa! Onneksi on kevät ja syksy – molempina tulee aina isot virtapiikit.

      Tykkää

    1. Kyllä vain, ihanaa! Nämä kuvat on otettu toissapäivänä ja tänään katselin, että silmut näyttävät jo paljon suuremmilta ja koivutkin lähes vihertävät. Vielä vähän lisää näitä lämpimiä päiviä ja ulkona taitaa näyttää aikas kivalta!

      Tykkää

  3. Kohti valoa, kohti jaksamista. Niin lehdille kuin sinullekin.
    On niin totta, että totaalisen väsymyksen tajuaa vasta jälkikäteen. Huomaa, kuinka vähän ylipäänsä muistaa mitään tuollaisesta ajasta. Väsymys vie keskittymiskyvyn, muistin, ilon.

    Aurinkoa, valoa, lepoa ja iloa sinulle!

    Tykkää

    1. Totta, susupetal! Huomaan kyllä, että viime vuosi on sekä mennyt nopeasti että hieman sumussa. Paljon asioita on unohtunut, mutta onneksi on myös joitain asioita muistissa. Silti varmasti tältä vuodelta jää paljon enemmän muistijälkiä! Toivottavasti.

      Tykkää

    1. Niin on! Mua hämmentää, kuinka nopeasti kevät aina lopulta tulee! Kohta varmaan astun ovesta ulos ja hämmästyn isoista koivunlehdistä ja voikukista!

      Tykkää

  4. Kevään kauneus on jotain joka yllättää joka vuosi! :) Kirjoituksesi nostatti muistiin myös viiden vuoden takaiset muistot. Tuo aika oli yöheräilyineen hyvin samanlaista kuin sinulla. Noina aikoina tuli linnoittauduttua sisätiloihin ja olinkin ihan unohtanut, että silloinkin tosiaan elettiin kevään aikaa.

    Tykkää

    1. Onneksi sielläkin on virkeämpi kevät kuin viisi vuotta sitten! Niin energistä aikaa kuin kevät onkin, niin selvästi väsymys voi iskeä milloin vain.

      Tykkää

  5. Hih, katsoin tänään itseäni peilistä kahteen kertaan – en meinannut ensimmäisellä kerralla tunnistaa. Totesin ääneen, että kai se on tämä kevät, joka saa mielen ja kropan taas heräämään. :) Ja hei, mitä me tehtäiskään ilman Kaapoja ja Muumeja! Varsinkaan koko pitkä talvi, hyi… :D

    Tykkää

    1. Hih, auringonvalo on kyllä tehokasta hoitoa mielelle ja kropalle! Mä vasta löysin Kaapot ja sehän on veikeä pikkukaveri – myös tytöt tykkäävät hurjasti. :D

      Tykkää

  6. Kevät on ihanaa aikaa :) Hienoa, että saat nukuttua jo paremmin! Mä täällä odottelen yhä niitä kokonaisia öitä, mutta on meilläkin sentään jo parannusta tapahtunut. Jo pienikin unimäärän lisäys kyllä tuntuu energioissa hurjasti! Mitähän kaikkea sitä sitten saakaan aikaan kun saa kunnolla nukuttua?!

    Tykkää

    1. Hyvä, että myös siellä on unissa parannusta! Mä luulen, että vanhoilla 9 tunnin yöunilla varmaan pomppisin koko päivän paikasta toiseen. Tai sitten muhun iskisi kunnon siivousvimma ja vihdoinkin pesisin uunin ja matot.

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s