Tsemppiä äidit!

Ensin ajattelin kirjoittaa vielä väsymyksestä ja jatkaa alkuviikon aihetta. Sitten mietin, kirjoittaisinko sittenkin äitien suorituspaineista tai pikkulapsiarjen haasteista. Vai pitäisikö kuitenkin pohtia kasvatustyylejä tai ihmetellä äitien hanakkuutta puolustaa vain yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toimia?

Sitten päätin, että näin äitienpäivän kynnyksellä ihan vain tsemppaan äitejä.

sinivuokot

sinivuokot

SONY DSC

Mitä enemmän luen kirjoituksia netistä, sitä enemmän ahdistun – enkä edes aina itseni takia, vaan useimmiten muiden. Ohjeistuksia, yl(e)istyksiä ja jyrkkiä mielipiteitähän on valtavasti! Kun lasta pitäisi liikuttaa vähintään kolme tuntia päivässä, kun älypuhelimeen ei saisi vilkaistakaan ollessaan lapsen seurassa, kun lasta ei saisi lahjoa, uhkailla, kiristää, ei laittaa jäähylle, pitää tiukasti sylissä eikä huutaakaan. Kun jokaisella aterialla pitäisi olla pilkottuna tuoreita kasviksia tai hedelmiä, kun 1-vuotiaan ruoassa ei saisi olla yhtään suolaa tai kun vauvaa pitäisi ehdottomasti imettää ja jatkaa vielä taaperoaikanakin. Kun alle 3-vuotiaiden ei pitäisi antaa katsoa telkkaria tai kun äidin pitäisi pitää huolta itsestään, mutta olla silti lasten kanssa. Kun pitäisi olla kotivaatteet, kerhovaatteet, pihavaatteet, remuamisvaatteet, kauppavaatteet ja kyläilyvaatteet. Ja sama määrä kenkiä.

Jos ylläolevat kohdat kirjoittaisi listaksi, voisin lisätä omalta kohdaltani lähes jokaisen perään failed. Ja se on ihan ok. Ohjeet, neuvot ja kehotukset ovat suuntaviivoja, ja useimpia kannattaa harkita noudattavansa ainakin jossain määrin. Äitiys ei kuitenkaan ole suorittamista eikä kukaan ole huonompi äiti siksi, että oikaisee joskus muutaman mutkan.

En usko, että missään asiassa on mieltä pyrkiä täydellisyyteen, sillä laatuvaatimukset täydelliselle ovat hirmuisen korkeat. Siispä edes äitiydessä ei tarvitse yrittää olla täydellinen. On ok jättää asioita tekemättä ja keskittää jaksaminen tärkeimpiin asioihin. On ok, jos joinain päivinä lautaselta löytyy vain spagettia ja jauhelihakastiketta, jos äiti selaa hetken puhelintaan tai jos ei mennäkään ulos.

Mitään asiaa ei myöskään tarvitse osata ensimmäisellä kerralla. On ok munata ja todeta, että tämä ei toiminut minulle, lapselle tai perheelle. On ok tehdä hölmöjä päätöksiä, erehtyä ja valita väärin. Tärkeintä on kuitenkin se, että virheistään oppii ja pysähtyy miettimään omia valintojaan ja tarkoituksiaan, pyytää lapselta anteeksi ja ottaa kainaloon.

Elämä ei totisesti ole mustavalkoista eikä äitiys ole mikään helppo läpihuutojuttu. Sen sijaan, että tuomitsemme muita äitejä erilaisista kasvatustavoista, ehkä voisimme yrittää asettua toisen asemaan ja maailmankatsomukseen. Yrittää nähdä, miten toinen ajattelee ja kokee. Äitiydessä on ihan tarpeeksi pureskelemista sisältäkin tulevissa haasteissa, kun murehtii ja huolehtii lapsen puolesta, yrittää muistaa hoitaa kaikki tärkeät asiat ja ehtiä hoitamaan kodin, työn ja oman elämän.

sinivuokot

SONY DSC

Vauvavuosi ja pikkulapsiaika ei ole kaikille raskasta ja on varmasti monia, jotka täyttävät vaatimukset ja odotukset ilman, että tulee edes suorituspaineita tai stressiä. Silti on myös valtavasti äitejä, jotka kokevat arjen sillä hetkellä raskaana – ehkä perheessä on valvottava vauva, monta pientä lasta tarpeineen ja haluineen tai rajojaan etsivä teini. Tai ehkä perheen taloudellinen tilanne stressaa, avioliitto rakoilee tai terveys reistailee. Tai ehkä se on vain elämä, joka haastaa ja heittelee.

Että tsemppiä äidit. Oikeasti.

Näiden vuokkokuvien myötä toivotan kaikille äideille jo ennakkoon hyvää äitienpäivää. Jos kaipaat kuunneltavaa illaksi, niin klikkaahan tästä soimaan hieman Robinia tai etsi Ihan helmi Spotifysta – nimittäin sinäkin siellä oot ihan helmi äiti kuitenkin!


Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

9 kommenttia artikkeliin ”Tsemppiä äidit!

  1. Ihana postaus! Itse en kyl oo oikein ikinä jaksanut lueskella kovinkaan monia ohjeistuksia. Oon aina aatellut et maalaisjärki riittää. Tiukan paikan tullen oon jotain googlaillut. Ehkä siihen vaikuttaa sekin että olin jo yli 30 kun sain ekan lapsemme. Ikä tuo tiettyä rentoutta ja luottamusta omaan itseensä. Mut kyl maailmaan ohjeita mahtuu ja niitä äitejäkin jotka tuntuu tekevän aina kaiken oikein. Onneksi se isoin osa kuitenkin tuntuu olevan meitä perusäitejä, jotka rakastavat lapsiaan ja pyrkivät olemaan mahdollisimmsn hyviä äitejä, mut aina ei vain jaksa. Pinna katkeaa, lapsikin välillä ärsyttää ja ruoanlaitto tympii. Pääosin kuitenkin hommat balanssissa. Ihanaa äitienpäivää, Veera! :)

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Sanna! Mäkään en tarkoituksella kovinkaan usein etsi ohjeita ja mielipiteitä, mutta törmään niihin vähän puolivahingossa. :D Mä myös toivon, että suurin osa on maalaisjärjellä varustettuja äitejä, jotka yrittävät toimia oikein, mutta ovat välillä väsyneitä ja mokaavat toisinaan.

      Tykkää

  2. Kiitos tästä, aina hyvä aihe! Mie oon se, joka aina tuntee morkkista kaikesta, mutta silti olen kyvytön muuttumaan. Ehkä ihan hyvä äiti silti :) Ihanaa äitienpäivää siulle!

    Liked by 1 henkilö

    1. Voi Hanna, älä tunne morkkista! Mitä olen sun juttuja lukenut, niin olen hyvin vakuuttunut siitä, että olet hyvä äiti! :)

      Tykkää

  3. Ah, juuri näin! Ihanaam kun vähitellen aletaan murtamaan sitä äitimyyttiä ja ihannetta, jossa täytyy aina suoriutua ihan täydellisesti. Mitä me sillä opetetaan lapsillemme? Vain sen, ettei negatiivisille tunteille ole tilaa ja aina täytyy olla täydellinen. Roolimalleja meidän tulee olla – ihan rehellisesti.

    Liked by 1 henkilö

    1. Totta! Jostain myös luin, että lapset ovat mestareita tunnistamaan, koska aikuinen ei ole oma itsensä. Se, että vetää jotain roolia vanhempana, käy siis varmaan jossain vaiheessa raskaaksi itselle mutta hämmentää myös lasta.

      Tykkää

  4. Loistava kirjoitus! On niin helppo syyllistyä ja syyllistää toisia. Jokaisella meillä on kuitenkin omat tapamme hoitaa asiat ja pääasiahan aina on, että lapsi saa rakkautta. Kieltämättä hieman nauroimme miehen kanssa, kun saimme pojan kouluterveydenhoitajalta vihkon, joka täytyy täyttää joka vuosi. Ne kysymykset ja esitystapa saivat molemmille sellaisen olon, että taidetaan olla tämän perusteella tosi huonoja vanhempia ;). Jännä, miten entistä enemmän myös vanhempien tavat, tottumukset ja kasvatusperiaatteet tulevat osaksi lapsen koulunkäyntiä. Toisaalta se on hyvä, että ne otetaan huomioon, mutta moniko vanhempi tuntee syyllisyyttä ja huonommuutta noista täytettävistä lapuista. Onneksi me suhtauduttiin siihen huumorilla, tällaisia me ollaan ja uskon, että meilläkin lapsi saa riittävästi rakkautta vaikka välillä sitä puhelinta vilkuillaankin eikä joka päivä mennä ulos ;).

    Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s