Voisikohan tästä ideasta syntyä jotain? Lähtisiköhän joku toteuttamaan sitä kanssani? Onko minusta sen toteuttamiseen? Koska on oikea hetki? Mitä jos epäonnistun?
Olen jahkaileva tekijätyyppi. Toisaalta pohdin asioita paljonkin ja mietin, miten asia kannattaisi tehdä. Jos olen epävarma, en lähde suin päin toteuttamaan asiaa. Kun sen sijaan saan vision, käärin reippaasti hihat ja ryhdyn toimeen. Varsinkin, jos visio on turvallisella mukavuusalueella eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.
Jos sen sijaan visio vaatii enemmän töitä, jahkailijapuoleni on yleensä hidastanut etenemistä. Moni idea on jäänyt toteuttamatta, koska se vaatisi asioihin tutustumista, sopivien ihmisten etsimistä, veisi aikaa muilta ensisijaisilta toimiltani tai vaatisi jopa isommankin elämänmuutoksen – asuinpaikan vaihdoksen, lisäopiskelua tai uudelle alalle siirtymisen. Tutusta ja turvallisesta on helppo pitää kiinni ja askel mukavuusalueen ulkopuolelle jännittää.
Jos et yritä, et saa koskaan tietää, mitä hienoa siitä olisi voinut seurata
Yksi vanhempien tehtävistä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä ja valmistaa näin kohtaamaan muu maailma sekä kestämään myös epäonnistumiset ja vastoinkäymiset. Lapset, ainakin nämä alle 4-vuotiaat, näyttävät pettyvän jokaikinen päivä ja kestävät sen näköjään ihan hyvin. Ehkä me aikuiset voisimme ottaa heistä mallia? Pettymykset kuuluvat elämään ja on ihan ok mokata.
Jos idea ei onnistunut tällä kertaa, sen voi jättää muhimaan ja ehkä tarkastella asiaa uudestaan paremmalla ajalla.
Epäonnistumista voi harmitella hetken, ehkä myös hieman itkeä ja raivota ja purkaa pahaa oloaan. Sen jälkeen voi kuitenkin palata tuttujen mukavien asioiden pariin ja jatkaa elämää. Maailma ei kaadu, vaikka epäonnistut.
Olen päättänyt ainakin yrittää. Jos en edes yritä toteuttaa uusia ideoita, eivät ne koskaan varmasti toteudu.
Oletko sinä myös jahkailijatyyppiä vai uskallatko ottaa riskejäkin ideoiden toteuttamiseksi?
Kaunista kesäpäivää kaikille! Nautitaan vielä auringosta ennen loppuviikon sateita. :)
Voit seurata blogia Facebookin, Bloglovin’n, Blogit.fin ja Instagramin kautta. Tervetuloa mukaan! :)
Oranssia 
Olen aika varovainen riskinottaja – harkitsen, punnitsen ja selvitän tarkkaan etukäteen mihin olen ryhtymässä (eli vähän jahkailijatyyppi). Mutta huomaan että vanhemmiten olen saanut enemmän rohkeutta, enkä pidä epäonnistumista enää maailmanloppuna. Olen aika ylpeäkin, että muutaman vuoden aikana olen uskaltanut kokeilla itselleni täysin uusia juttuja. Uskaltaminen ja yrittäminen usein kannattaa, ja epäonnistumiset voi ottaa oppimiskokemuksina, ainakin jonkin ajan kuluttua… Onnea yritykseesi, mitä se ikinä sitten onkaan! :)
TykkääTykkää
Joo samoin, mulla myös jahkailu liittyy juurikin varovaiseen riskinottoon. Ja toisaalta jossain määrin myös siihen kynnykseen, että mitä jos ei onnistukaan ja käyttää ajan tai vaivan turhaan. Ikä tuo kyllä lisää varmuutta ja luottamusta! Kiva kuulla, että olet kokeillut ihan uusia juttuja. :) Mä taidan olla aika paljon lopulta mukavuusalueen sisäpuolella, mutta ehkä välillä tekisi hyvää astua sen ulkopuolellekin!
TykkääTykkää
Mulla kaikki riippuu mistä on kyse. On asiaoita, joissa voin mennä ihan pelkällä riskillä. Elämässäni olen jo niin monta kertaa ponnistanut takaisin ylös, ettei epäonnistuminen pelota. Sitten on niitä asioita joiden kanssa en vain halua lähteä riskeeraamaan.
Tsemppiä ja menestystä mystisiin projekteihisi♥
TykkääTykkää
Totta tuokin, on myös asioita, joita ei halua riskeerata! Mä tykkään pienistä riskeistä ja muutoksista, mutta esimerkiksi koko perheen reppureissu Thaimaahan olisi mulle aivan liian iso juttu. :D Kiitos nanna! :)
TykkääTykkää
Olen ehdottomasti jahkailija. Toisaalta kun vihdoin päätän jotain, niin tavoitetta kohti mennään täysillä. Tsemppiä sinulle!
TykkääTykkää
Kuulostaa niin tutulta! Mä myös pyörittelen asioita päässäni, mietin vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja käytän joissain asioissa hirveästi aikaa miettimiseen. Mutta sitten kun saan (omasta mielestä) hyvän ja toimivan vision, niin asioiden pitäisi alkaa tapahtua heti eikä kohta. :D
TykkääTykkää
Jahkailijatyyppiä ehdottomasti. Suurin pelkohan on se, että mokaan ja en pääse sitten eteenpäin enää. Onneksi tästäkin olen pikkuhiljaa pääsemässä yli ja eteenpäin taas menossa! Tsemppiä projekteihisi! :)
TykkääTykkää
Niinpä, mokaamisen pelko voi olla joskus iso kynnys yrittämiselle. Kiva kuulla, että olet taas matkalla eteenpäin! :) Kiitos ja tsemppiä myös sun matkalle! :)
TykkääTykkää
Tsemppiä uusiin juttuihin, mahtavaa! En ole jahkailija, mutta puntaroin kyllä välillä liiankin tarkkaan onko joku asia järkevää tehdä vai ei, yritän välttää turhat liikkeet vähän liiankin kanssa..johtunee työstäni missä on aina pitänyt ennakoida eteenpäin. Olen yrittänyt opetella siitä vähän pois, koska joskus ne turhatkin liikkeet voi poikia jotakin. :D Kiva postaus!
TykkääTykkää
Kiitos Outi! :)
Tosiaan, välillä ”turhistakin” jutuista voi tulla jotain kivaa ja hienoa! Mä huomaan, että käsitöitä tehdessä lähden usein tekemään asioita sen tarkemmin loppuun asti miettimättä ja työ muuttuu ja elää tekemisen aikana. Välillä lopputulos on jotain ihan muuta, mitä aluksi näin mielessäni, mutta kuitenkin paljon parempi kuin ensimmäinen visio. Ehkä tätä etenemistapaa pitäisi käyttää enemmän myös muissa asioissa!
TykkääTykkää
Hmm, ehkä minäkin olen jahkailija.. Ainakin karkkihyllyllä! :D Elämä on valintoja täynnä, enkä mielellään tee hätiköityjä päätöksiä. Mitähän sulla on pyörinyt mielessä… :)
TykkääTykkää
Oh, karkkihyllyt ja jäätelölaarit! Ihan toivottomia paikkoja välillä! :D Katsotaan, varmasti kirjoittelen lisää projekteista tänne jossain vaiheessa. Jos ne toteutuvat. :D
TykkääTykkää
Itse olen innostuja, saan idean, se on pakko toteuttaa heti ja sitten pysähdyn ihmettelemään että miten tässä näin kävi. :D Mielenkiinnolla jään odottelemaan mistä projekteista on kyse!
TykkääTykkää
Hih, ihanaa innostumisenergiaa! Mun pitäisi ehkä yrittää siirtää tätä käsitöissä näkyvää innostumista ja idean nopeaa työstämistä myös isompaan mittakaavan. :)
TykkääTykkää
Olen jahkailija :D. Lähestulkoon kaikessa, pitää tuhat kertaa punnita ja miettiä asiaa monelta kantilta. Ihan vaikka perus t-paidan ompelussa, jonka pitäisi olla paljon ommelleelle helppo juttu. Mutta ei, minä istun ja mietin, että keksikös tähän jotain muuta ja onko tämä resori nyt varmasti oikean värinen. Toivotaan, että ideasi elää ja toteutuu ja saa ihanat siivet alleen <3!
TykkääTykkää
Heh, kuulostaa tutulta! Sitten kyllä taas joissain asioissa, jotka ovat ehkä vähemmän tärkeitä, menen aika nopeasti ensimmäisen fiiliksen mukana. :)
TykkääTykkää