Suhtauduin aluksi hyvin epäileväisesti paljon puhuttuun (ja hehkutettuun) KonMariin. Ajattelin, ettei kaappien siivoaminen nyt niin vaikeaa ole, kun vaatteistakin on aika helppo luopua. Ja kun eihän meillä nyt niin paljon ole sellaista, josta edes pitäisi luopua.
Hah! Kun tässä jokin aika sitten oivalsin, ettemme tarvitse isompaa kotia vaan vähemmän tavaraa, aloin miettiä enemmän, mistä voisimme luopua. KonMarin luettuani tajusin, etten ole edes osannut ajatella asiaa riittävän yksityiskohtaisesti. Opiskelupaperit, valokuvat, cd-levyt, sukkahousut… kaikki ovat olleet vuodesta toiseen paikoillaan, sillä en ole edes kyseenalaistanut, tarvitsenko niitä kaikkia. Kirja avasi silmäni huomaamaan, ettei kaappien siivoaminen ole sitä, että pintapuolisesti kurkistaa laatikkoon ja toteaa, että se sisältää kyniä. Täytyy tarkastella laatikkoa tarkemmin, sillä joukossa on varmasti monta täysin hyödytöntä kuivunutta tai rikkoutunutta kynää tai muuten sellaisia, joita ei tule käyttämään.
Vaikka KonMarin kirjoitustyyli ja jotkin sisällöllisetkin asiat (esimerkiksi tavaroiden kiittäminen niiden tekemästä työstä) ärsyttivät aluksi, on kirjassa monta hyvää pointtia, jotka ovat jollain tapaa naksauttaneet ajatteluni uusille urille. Ehkä olen vain aina kaivannut jonkun perustelemaan kunnolla, miksi voin uskaltaa luopua tavarasta.
Säästä vain iloa tuovat tavarat. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, vai mitä? KonMarin idea perustuu siihen, ettei kiinnitetä niinkään huomiota siihen, mistä luopuu, vaan siihen, mitä haluaa säästää. Nerokasta! Ihmettelen, miksi olenkaan jemmaillut valtavasti tavaroita, jotka eivät lopulta hetkauta minua suuntaan tai toiseenkaan. Tavaroita, joita olen siirrellyt hyllyltä toiselle ja ajatellut, että niiden nyt vain kuuluu olla meillä. Ei kuulu!
Uskalla luopua tavaroista. Kirjan paras anti on ollut se, kuinka erilaisten tavararyhmien karsimista on kuvattu ja perusteltu, miksi minun ei tarvitse säästää esinettä vain siksi, että sen on saanut lahjaksi, sillä on ollut joskus tunnearvoa tai koska sitä saattaa joskus ehkä mahdollisesti tarvita. Jos tavara ei tuota iloa eikä siitä ole mitään hyötyä, siitä voi luopua.
Tiedän jo nyt, että tämän ison raivauskierroksen jälkeen joudun tekemään toisen, sillä olen tähän mennessä säästänyt jo jokusen tavaran ihan vain siksi, etten ole ihan vielä valmis luopumaan niistä. Ehkä ajatuksen muhittua lisää uskallan oikeasti luopua kaikista iloa tuottamattomista tavaroista. Myös niistä neulepaidoista, joita olen aikoinaan tuntikaupalla väkertänyt. Neuleet hävisivätkin jo kaapista tämän kirjoituksen roikkuessa luonnoksissa! :D
Olen aika isolla otteella laittanut tavaroita pois ja on huikeaa nähdä, kuinka tilaa ja avaruutta alkaa pikkuhiljaa tulla. Esimerkiksi olohuoneeseen on tullut parikin tyhjää hyllyä! Jännä nähdä, mihin tämä projekti lopulta johtaakaan.
Oletko jo marittanut? Mistä tavaroista sinun on vaikeinta luopua?
Kivaa alkanutta viikkoa sinulle! :)
Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)
Oranssia 
Niin tuttuja ajatuksia! Tein KonMarin kanssa uusintakierroksen joidenkin tavaroiden ja asioiden suhteen -huomasin, että silloin niistä kaiken varulta säilytetyistä asioista oli helppo luopua! Olen myös löytänyt omista kaapeista monta kivaa vaatetta ja koristetta, jotka olin unohtanut. Nyt ne tuottavat iloa taas, olivat olleet siellä unohduksissa kaiken muun seassa. Mukavaa viikon alkua! :)
TykkääTykkää
Mä huomasin vaatteiden kohdalla tuon, että toinen (tai nyt taisi olla kolmas tai neljäs…) kierros on taas helpompi. Ja selvästi monet asiat jäävät vähän mieleen kutkuttamaan – nyt esimerkiksi mietin, että voisin ottaa samantien toisen kierroksen cd-levyjen parissa. Viikko sitten karsin jo paljon, mutta oikeasti siellä on edelleen paljon sellaisia, joita en kuuntele. Kun vielä Spotify tuossa houkuttelee, niin tuntuu, ettei levyjä tarttis lopulta juuri yhtään!
TykkääTykkää
Kyllä taas pitäisi viedä turhaa tavaraa pois…mistä sitä oikein riittää? Viime syksynä veimme ainakin 10 jätesäkillistä pois.
TykkääTykkää
Sitä mäkin ihmettelen! :D Just totesin Miehelle, että olisi pitänyt jollain tapaa mitata tämä poissiirtyvän tavaran määrä. Nyt on vähän vaikea hahmottaa, minkä verran on lopulta tavaraa lähtenyt, kun niitä on viety pienissä osissa roskiin tai vaatekeräykseen, osa on jo myyty ja osa on kasassa odottamassa kierrätyskeskuksen kesäloman päättymistä.
TykkääTykkää
Munkin varmaan pitäs lukasta kirja ja tehä jotain. Just manasin työkavereille, kuinka paljon mulla on koulusta tulleita papereita, että tarviiko niitä nyt enään työelämässä. Lisäksi mulla on joitakin ”sälä” laatikoita ja olen (en tiedä miksi) Säästänyt hajuvesien niitä pahvi laatikoita. Saiskohan niistä tehtyä esimerkiksi taulun. Vaatteet taas voisin käydä sitten kun on saatu painoa pudotettua. Oon miettinyt että mikä KonMarin idea on, joten kiva kuulla siitä ideasta näin tiivistettynä.
TykkääTykkää
Kannattaa lukea kirja! :) Mä mietin just tässä yks päivä omia opiskeluaikaisia papereita! En ole vielä niiden kimppuun ehtinyt ja mietin, mitenköhän paljon niitä uskaltaa hävittää. Tähän mennessä en ole niitä kertaakaan selannut valmistumisen jälkeen, mutta silti on sellainen olo, ettei sitä kaikkea arvokasta tietoa voi heittää pois. Vaikka todellisuudessa varmasti paperit jäävät selailematta tulevaisuudessakin ja etsin avun tai tiedon netistä tai kolleegoilta. :D
TykkääTykkää
Hauska sattuma – meillä on menossa myös kaappien siivous ja turhien tavaroiden poislaitto. Kirpparipöytä varattu ja hinnoittelu meneillään… Kiitos sateisten heinäkuun päivien :)
Reipasta konmaritusta! <3
TykkääTykkää
Mitäpä sitä muutakaan tekisi näin kesällä? ;) Mulle syksy on usein samalla tavalla uusi alku kuin kevät ja nyt tuntuu, että tässä koko ajan raivaa tilaa sille jollekin uudelle, joka on tuloillaan. En malttaisi millään odottaa, että projekti on valmis!
TykkääTykkää
Hauska lukea tältä kantilta kurjoitetti juttu konMarista! Onhan jutussa myös paljon järkevää, vaikka itselle ei sopinutkaan.
TykkääTykkää
Mä tykkään suurimmasta osasta konmarin ideoita, mutta on joukossa paljon myös niitä, joita en ihan allekirjoita. Onneksi kirjaa ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti ja itselle ainakin suurin anti on ollut oivallus siitä, että näkee, kuinka paljon on säästänyt turhaa tavaraa. :)
TykkääTykkää
Mielenkiinnolla seuraan miten konmarituksenne edistyy!!! Varissuon Konmari alkaa syksyllä. Hyvät suunnitelmat heti alkuun, minne mikin tavara lähtee ja siitä se alkaa. Vaikeinta on varmaan luopua, tai edes vähentää vuosikausia säästetyistä muistoesineistä. Niitä ei tule edes vuosittain katsottua, ovat vain olemassa ja täyttämässä kaappeja ja varastoa : )
TykkääTykkää
Olisi varmaan pitänyt itsekin miettiä jo etukäteen, minne tavara loppusijoittuu. Nyt odottelen, että paikallinen kierrätyskeskus aukeaa. :D Muistoesineet kirpaisivat aluksi, mutta niidenkin karsimisessa harjaantuu! Tsemppiä! :)
TykkääTykkää
Nyt kun muutto on edessä, toivon että olisin marittanut ihan kunnolla! Ahdistaa se tavara laatikoissa. Minusta tavaroiden kiittämisessä on jotain hirmu suloista. Ja toisaalta siinä on myös valtava psykologinen voima :D
TykkääTykkää
Mä myös toivon, että oltaisiin maritettu ennen muuttoa. :D Muutettiin jo kolme vuotta sitten ja nyt viimein sain poistettua kodista tavaroita, jotka ovat koko tämän ajan vain hengailleet kaapeissa tai laatikoissa! Joskus myös mietin, että pelkästään ajatus täältä muuttamisesta aiheuttaa niin paljon toivottomuutta tavaramäärän edessä, että muuttoa ei kannata edes harkita. Nyt ajatus tavaroiden pakkaamisesta ei olekaan niin tuskallinen!
TykkääTykkää