KonMari ja siivouksen elämänmullistava taika – totta vai tarua?

Moi, täällä ollaan!

Viimein koneelle ehtiessäni tulin kertomaan, miten KonMari-kesä 2016 lopulta sujui. Muistatko, kuinka kerroin maritukseen liittyvistä ajatuksista ja oivalluksista jokunen viikko sitten? Nyt projekti on lähes lopussa ja on aika tarkastella, löytyikö siivouksesta lopulta elämänmullistavaa taikaa vai ei.

Mistä lähdin liikkeelle?

Olen tavarahamsteri, tykkään keräillä sarjoja ja löydän useimmista tavaroista jonkinlaista tunne- tai muistoarvoa. Kynnys heittää tavaroita tai vaatteita roskiin on ollut korkea, sillä mielessä jyskyttää aina ”toisen roska on toisen aarre”. Kun en ole kehdannut myydä tavaroita enkä pystynyt heittämään niitä roskiin, ovat ne jääneet pyörimään laatikoihin ja kaappeihin. Tai työhuoneeseen.

En myöskään ole erityisemmin järjestyksen ihminen – tykkään puhtaista tasoista ja selkeydestä, mutta työpöytäni on aina täynnä tavaraa ja keittiöntasot tiskien ja sekalaisten pikkutavaroiden peittämät. Koti on hyvällä tuurilla näennäissiisti, mutta työhuoneen ovi on pysynyt visusti kiinni eikä kaappeja ole pahemmin esitelty.

Miten etenin?

KonMarissa suositellaan, että tavarat käydään läpi kategorioittain tietyssä järjestyksessä levittämällä kaikki tietyn kategorian tavarat samaan läjään ja säästämällä kasasta ne, jotka tuottavat iloa.

Suositus on ihan kiva, mutta ei toiminut meillä tai minulla. Kävinkin tavaroita läpi suunnilleen huone tai kaappi kerrallaan. Jotkut katsoin läpi vain kerran, mutta joissain tein useamman karsimiskierroksen. Ensimmäisellä kierroksella jäi usein jäljelle sellaisiakin tavaroita, jotka eivät ole tarpeellisia tai iloa tuottavia, mutta joista en ollut valmis luopumaan. Toisella kierroksella luopuminen olikin helpompaa, kun olin muhitellut asiaa mielessäni hetken.

Yläkerran aulamme on ollut milloin missäkin käytössä: siinä on ollut lipasto, vaipanvaihtopiste ja viimeisimmäksi kuopuksen nukkumispaikka. Kun tytöt loppukeväällä alkoivat nukkua samassa huoneessa, jäi aulaan hetkeksi tyhjä aukko. Se oli siis oiva paikka kerätä poislähteviä tavaroita, joita tulikin ihan reippaasti. Kun tavarat viimein siirtyivät eteenpäin uusille omistajille, sain ihan oman työnurkkauksen! Kuten kuvasta näkyy, sitteri ja vaunukoppa täytyy vielä saada myydyksi, mutta muuten tavarat ovat jo löytäneet uudet kodit.

Mitä löysin komeroista?

Pussitettua hiekkaa kesälomareissulta 2011, kasan vanhoja kela- ja opiskelukortteja, erilaisia purkillisia kuivuneita maaleja, 11 samanpaksuista sukkapuikkoa, koruja joita en ole ikinä käyttänyt, kuitteja 2000-luvun puolesta välistä… ja ihan valtavasti tavaroita, jotka ovat olleet meillä vain koska ne ovat. Koriste-esineitä, jotka ovat olleet joskus lapsuudenkodissani hyllylläni ja automaattisesti kulkeneet mukana kaikki nämä vuodet (ja joihin en edes ole erityisemmin kiintynyt). Opiskelupapereita, joita en ole ikinä mapittamisen jälkeen kaivannut sekä kirjoja, joita en ole lukenut.

Mistä luovuin?

Kaikesta turhasta. Koruista, vaatteista ja kosmetiikasta joita en käytä. Ylimääräisistä pyyheliinoista ja petivaatteista, jotka eivät ikinä ole käytössä. Astioista, jotka pölyttyvät kaapissa käyttämättöminä. Kirjoista, jotka ovat jääneet lukematta tai joita ei kiinnosta lukea toista kertaa. Cd-levyistä, joita en kuuntele enkä erityisemmin edes tykkää artistista. Dvd-elokuvista, jotka eivät sykähdyttäneet tai jääneet mieleen.

Projekti ei koskenut vain minua, vaan myös lapset ja Mies pääsivät osallisiksi. Mies innostui myös käymään läpi omia tavaroitaan ja tyttöjen leluvarastoista hävisi kaksi laatikollista tavaraa (eikä kumpikaan ole kaivannut vielä yhtäkään hävitettyä lelua). Leluissa poislähteneiden osuus on suhteellisen pieni, sillä muuten olipa kohde tai kategoria melkein mikä tahansa, pois lähti useimmiten puolet tai kolmasosa tavaroista.

Mitä säästin?

Iloa tuottavat ja tarpeelliset asiat. Lähes kaikki ikkunaverhot ja kaitaliinat, pilttipurkillisen korvakoruja ja usean laatikollisen diy-materiaalia ja työvälineitä. Vaikka tavaraa lähti paljon pois, sitä jäi myös paljon jäljelle. Kuitenkaan kaapit eivät täyty nyt turhista tavaroista vaan niistä, joille on oikeasti käyttöä ja jotka oikeasti tuottavat iloa. Usein KonMari sotketaan minimalismiin, mistä ei suinkaan ole kyse – jos saat iloa kaikista omistamistasi kirjoista tai valtavasta lankarullakokoelmasta, säästä ne! Tavoitteena ei ole karsia kodista kaikkia tavaroita vaan ainoastaan ne, jotka eivät sykähdytä sinua.

Millainen fiilis on nyt? Mikä muuttui?

En kiittänyt yhtäkään poislaittamaani tavaraa enkä kiittele käytössäkään olevia. En tervehdi kotia enkä vieläkään silitä lakanoita. En myöskään luovu niistä sisustustavaroista, jotka eivät ole nyt esillä vaan odottavat vuoroaan kaapissa.

Sen sijaan viikkaan alushousutkin, juon tuoremehua tai limpparia viinilasista ja täytän tiskikoneen ruokailun jälkeen. Laitan tavarat paikoilleen (koska oikeasti kaikille on nyt paikkansa eikä niitä tarvitse tunkea työhuoneeseen seilaamaan kodittomina) ja vien roskat heti roskiin.

Nautin valtavasti keittiöstä, joka on nyt yli kolme viikkoa näyttänyt tältä:

Muutkin jälkeen-kuvat on napattu eilen illalla ilman sen kummempaa asettelua, sommittelua tai rajaamista. Meillä oikeasti näyttää tältä, kun tavarat eivät kaadu kaapeista päälle ja kun jokaiselle löytyy oma paikkansa säilytyksen ajaksi. Tyttöjen lelut tottakai leviävät päivän aikana joka puolelle olohuonetta, mutta ne on kerätty muutamassa minuutissa takaisin laatikoihinsa.

Raivausprojektin aikana myös henkinen työlista lyheni: sain monta kohtaa pois to do -listaltani järjestämällä kaapit vihdoinkin kuntoon. Lisäksi luovuin asioista, jotka ovat stressanneet taustalla huomaamatta kuukaudesta toiseen: en esimerkiksi edes yritä saada valokuvia albumeihin tai kerätä tytöille muistoleikekirjoja – jos saan vauvakirjat edes jotenkuten maaliin, olen ylpeä itsestäni. Valokuvat voivat olla myös laatikossa ja tytöt saavat muistolaatikoihinsa pieniä, ryppyisiä muistilappuja uusista taidoista. Ehkä jonain päivänä kirjoitan ne puhtaiksi tai jätän työn tytöille.

Oliko taikaa?

En tiedä, olisiko jokin muukin järjestelyä koskeva kirja kolahtanut samalla tavalla, sillä tämä oli ensimmäinen siltä saralta lukemani. Kuitenkin tämä kesän mittainen prosessi on tehnyt jonkinlaisen muutoksen, enkä varmaan vielä edes tiedä tarkalleen, millaisen. Olen tsempannut erityisesti keittiön kanssa (ikinä, ikinä meillä ei ole olleet tasot tai ruokapöytä muutamaa päivää kauempaa siisteinä!) ja näen silmissäni tarkemmin, miltä toivoisin kodin näyttävän. Olen ollut jo pitkään maltillinen ostaja, mutta nyt tulee todennäköisesti entistäkin vähemmän hutiostoksia, sillä mielenkiinto tavaroita kohtaan on vähentynyt. Tai ehkä minusta on tullut nirsompi – Indiskan alennusmyynneistä nimittäin tein pari heräteostosta, mutta useimmissa muissa kaupoissa hyllyillä ei ole mitään tavaraa, joka herättäisi kiinnostukseni. Monet ovat ehkä ihan kivoja, mutta valitettavasti ihan kiva ei riitä.

Henkisellä puolella olen helpottunut, kun niin moni taakka on lähtenyt pois. Tekemättömiä töitä on vähemmän ja oikeasti tieto siitä, että hyllyt ja kaapit eivät ole täynnä epämääräistä roinaa, on todella rentouttava. Ehkä energia tosiaan liikkuu täällä nyt vapaammin.

Viimeksikin taisin mainita, kuinka luopuminen tavaroista on ollut prosessissa vaikeinta. Kirjoittelen siitä vielä lisää, mutta totean nyt lyhyesti, että siinäkin asiassa kipukynnys nousee ihan hyvin. Ensimmäiset tavarat kirpaisevat eniten!

Kannattiko?

Kannatti! Ehdottomasti! Vaikka maritus söi aikaa kesälomasta, se oli ehdottomasti kaiken käytetyn ajan arvoinen projekti. Teen vielä varmaan joissain kohteissa uusia kierroksia tai poistan käytöstä tavaroita sitä mukaan, kun totean jonkin tarpeettomaksi. Odotan myös innolla, koska pääsen häkkivaraston kimppuun, sillä tiedän jo etukäteen sieltä lähtevän valtavasti tavaraa pois.

Näköjään blogi- ja someloma hävitti valokuvista tarkkuuden ja tiiviisti kirjoittaminenkin unohtui. Tästä ja täältä on kuitenkin hyvä jatkaa, joten tervetuloa raikas, kirpeä ja inspiroiva syksy! :)

Oletko marittanut? Miltä projekti tuntui ja huomasitko sillä olevan vaikutusta?

Mukavaa elokuista iltaa sinulle. :)

---

Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)