Kun sain ensimmäisen ilmoituksen paikallisella fb-kirppiksellä varatusta tavarasta, mahassani muljahti. Nytkö oikeasti joku tulee hakemaan mukini? Kun ikivanha Casioni meni kaupaksi, olisin halunnut vielä eteisessä perua kaupat. Ihan kuin olisin ollut hylkäämässä vanhaa ystävää, jonka kanssa olen soitellut kappaleita tuntikausia.
Miksi tavaroista on niin vaikea luopua?
KonMarin mukaan luopuminen on vaikeaa, koska joko takerrumme tavaran myötä johonkin menneeseen tai haemme turvallista tulevaisuutta. Tavara muistuttaa meitä jostain elämäntilanteesta, hetkestä, ihmisestä tai tunteesta, emmekä halua päästää irti tavarasta siihen liittyvien muistojen takia. Tavara voi myös olla tarpeellinen vuoden päästä, tai kahden tai ainakin kymmenen. Miksi luopua jostain, jota voi joskus tarvita? (Siksi, että jos todella tarvitset tavaraa, käytät sitä jo nyt. Jos luovut jostain mahdollisesti tarpeellisesta, voit tarvittaessa lainata sitä ystävältä tai ostaa uuden sitten viiden vuoden päästä.)
KonMarin luettuani aloin sisäistää, että muistot ja tavarat ovat erillisiä – voin muistaa jonkin asian ilman, että säästän siihen liittyviä tavaroita ja jos haluan säästää muistoesineitä, en tarvitse niitä kaikkia. Voin esimerkiksi kunnioittaa mummini kädentaitoja käyttämällä hänen tekemiään mattoja – minun ei kuitenkaan tarvitse säästää jokaista kudottua pyyhettä tai poppanaliinaa.
Tykkään historiasta, menneestä ajasta ja vanhojen tavaroiden katselemisesta. Mietin, pitäisikö jokin vanha esine säästää ihan vain ikänsä takia – jos säilytän sen omaan mummoikääni asti, voin kenties omistaa jotain yli 100-vuotiasta! Sillähän olisi valtavasti historiallistakin arvoa! Tai pitäisikö tavarat säästää tytöille ihan vain jotta hekin pääsevät joskus fiilistelemään esimerkiksi ysäriä äidin lelujen ja varhaisteinimuistojen kautta?
Päätin, ettei kotimme ole museo. Mummoikääni on niin monta vuosikymmentä aikaa, etten jaksa jemmailla koko aikaa kaapissa puusta veistettyä pariskuntaa tai sekalaisia vanhoja kirjoja. Toivon, että menneestä ajasta tytöille riittävät ne tavarat, joilla on merkitystä minulle.
Mitä tapahtui ajattelulle ja omistamiselle?
Olen jo pitkään ollut melko kriittinen kuluttaja, mutta tuntuu, että kriittisyys on korostunut entisestään. Edelleen aion ostaa tavaroita Ikeasta ja muista ei-ehkä-täysin-eettisistä paikoista, mutta panostan vielä aikaisempaakin enemmän kirpputorien tarjontaan ja kotimaisiin valmistajiin. Pohdin myös enemmän, tarvitsenko jotain tai onko tavara juuri sellainen, mistä tykkään. Haluan ostaa tavaran, joka on just eikä melkein mieleinen.
Olen kuullut muiltakin marittajilta, kuinka suhde tavaroihin ja niiden omistamiseen on muuttunut. Ja todentotta, enää esimerkiksi tulipalo ja kaikkien tavaroiden menettäminen ei tunnu niin karmealta ajatukselta kuin aikaisemmin. Vaikka joku hävittäisi kaikki muistoesineeni ja polttaisi päiväkirjani, pärjäisin hyvin. Uskon pystyväni luopumaan myös esimerkiksi tyttöjen vauvakirjoista ja -kuvista, joiden tuhoutuminen olisikin enemmän tyttöjen tappio. Tämä ajattelumalli on äärimmäisen hämmentävä, sillä minähän olen (ollut) se, joka säästää muistoina jokaikisen pääsylipun, tallentaa hetket valokuviin ja miettii, mistä lapsenlapset tykkäisivät (todella ajankohtainen pohdinta, vai mitä? :D ).
Vinkkejä tavaroista luopumiseen
- Mieti, koska olet viimeksi käyttänyt tavaraa. Jos et ole tarvinnut sitä viimeisen vuoden aikana, tarvitsetko sitä tulevaisuudessakaan?
- Pohdi, miksi omistat tavaran. Onko sille käyttöä tai pidätkö siitä oikeasti? Vai onko se sinulla vain tavan vuoksi tai siksi, että tykkäsit siitä joskus kauan sitten?
- Uskalla heittää tavaroita myös roskiin – kaikille tavaroille ei tarvitse löytää uutta käyttäjää olivatpa ne rikkinäisiä tai ehjiä.
- Mieti, haluatko todella tienata tavaroilla. Onko sinulla aikaa pyörittää kirppistä, vai olisiko ajankäytöllisesti paras luopua tavaroista vaivattomammin ilmaiseksi?
- Tavaroita voi viedä esimerkiksi kierrätyskeskukseen tai kysyä, onko diakonialla tarvetta niille. Myös fb:n kirppis- ja roskalavaryhmät kierrättävät tavaroita tehokkaasti.
- Jos myyt / luovutat tavaroita eteenpäin fb:ssa, uskalla olla epäkiltti – jos et aio kuljettaa tavaroita pitkin kylänraittia, ilmoita heti ilmoituksessa, mistä ne on noudettava. Sovi noudot tietyille päiville tai illoille ja kerro hakijoille, millä aikavälillä nouto onnistuu. (Ja silti tästäkin huolimatta varaudu siihen, ettei hakija ilmesty paikalle eikä laita viestiä. Yritä olla turhautumatta, mutta mieti jo etukäteen valmiiksi, kuinka kauan annat haun roikkua ja venyä.)
- Vaatteet ja tekstiilit voit kierrättää esimerkiksi UFF:n konttiin tai viedä H&M:n tai KappAhlin keräyspisteelle (joihin kelpaavat myös rikkinäiset tekstiilit). Neuvoloissa on usein ”Ota tästä” -hylly, jolta ainakin täälläpäin näyttää vaatteet lähtevän eteenpäin nopeasti.
- Jos luovut tavarasta, älä mieti, mitä sille tapahtuu. Jos joku haluaa myydä sen eteenpäin, tienatut rahat eivät ole sinulta pois. Sinä pääsit tavarasta jo eroon ja jollekin toiselle siitä saatu raha voi olla äärettömän tärkeä.
Listaan ehkä pitäisi lisätä vielä, että vie luopumisprojekti kerralla loppuun. Näköjään viimeiset tavarat jäävät pyörimään nurkkiin, kun suurin tarmo niiden myymiseksi on hävinnyt…
Mikä on sinulle isoin kynnys tavaroista luopumisessa?
Kivaa viikonjatkoa! :)
Voit seurata blogia Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)
Oranssia 