Älä unohda itseäsi

Istuin eilen sohvalla, neuloin villasukan vartta ja katselin, kuinka tytöt hoivasivat nukkejaan. Mietin, että tämä syksy tuntuu aika siistiltä – jotenkin erilaiselta aikaisempiin syksyihin verrattuna. Ehkä reippaammalta, onnellisemmalta, virkeämmältä, inspiroivammalta tai aktiivisemmalta. Tai ehkä enemmän minulta.

Syksy on varmasti virkeämpi, sillä kolmeen vuoteen ei ole ollut syksyä, jolloin perheessä ei olisi ollut yöheräilevää vauvaa tai hyvin aamu(yö)virkkua taaperoa. Kun itsekin nukkuu öisin kaksi tuntia enemmän kuin vuosi sitten, on olo hyvinkin sen mukainen.

Kuitenkaan uni ei selitä tätä kaikkea virtaa. Huomasin kesällä, että kaiken arjen kiireiden keskellä olin kadottanut yhden tärkeän ihmisen: minut. Olin jättänyt paljon asioita tekemättä ja siirtänyt niitä ”sitten kun” -aikaan. Sopivampi aikahan ei välttämättä tule koskaan, joten asioita on paras alkaa tehdä nyt.

SONY DSC

SONY DSC

Välillä sitä myös unohtaa, mistä oikeasti tykkää. Kirjoitin kesällä muistiin asioita, joita olen tykännyt tehdä lapsena tai nuorempana ja huomasin, että monet niistä ovat kivoja edelleen, mutta niitä tulee tehtyä aivan liian harvoin. Siksipä olemmekin liikkuneet viime aikoina enemmän metsissä, olen taas hiipinyt käsitöiden pariin ja täyttänyt kameran muistikorttia ahkerasti luontokuvilla.

Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä itse tykkää: mitä haluat tehdä, kokea tai nähdä. Millainen ihminen sinä olet? Mistä innostut ja inspiroidut?

Kukaan meistä ei ole vain yhtä asiaa eikä yksi rooli määritä sitä, keitä olemme. Vanhemmuus tai ammattirooli saattavat olla hyvin vahvoja, mutta niidenkin takana olet sinä itse.

SONY DSC

Tänä syksynä kaivoin neulepuikot kaapista ja aloitin ensimmäisen villasukan sitten kouluaikojen. Ilmoittauduin käsityöiltoihin ja nautin valtavasti 2,5 tunnista aikuisten seurassa lankojen ja koukkujen maailmassa.

Villasukkani ovat mielenrauhasukat, joiden tekemisessä ei juuri tarvitse miettiä mitään. Värit ja kuviot syntyvät hetkessä välillä Pinterestistä apukuvioita vilkuillen ja lankakerien solmuja selvitellessä. Samalla ne ovat vastaisku kaamokselle ja pimeydelle – ja aikamoinen sekametelisoppa muotoja ja värejä. :D

 

SONY DSC

SONY DSC

Ensimmäinen varsi odottaa kantapäätä ja kohta lähtee toinen aluilleen. Onneksi Vain elämää ja muut lempparit tulevat taas telkkarista! :)

Mikä on just sinun juttusi? Ethän ole unohtanut, mistä tykkäät?

Pienen Linnun MakroTexistä löytyy lisää värejä ja Kivemmassa blogissa kerätään syyskuussa listoja aiheella asiat, jotka tuovat virtaa syksyyn. Linkkaan itseni mukaan molempiin haasteisiin ja olisi kiva nähdä myös sinut mukana! :)

Värikästä tiistaita sinulle! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin, Blogipolun tai Bloglovin’in kautta ja lisää kuvia löytyy Instagramista. Tervetuloa mukaan! :)

42 kommenttia artikkeliin ”Älä unohda itseäsi

    1. Kiitos! Neulominen on kyllä jollain tapaa lähes hypnotisoivaa – koko ajan tekisi mieli tehdä vielä yksi kerros ja vielä yksi. Siksi neuletyöt ovatkin jääneet viime aikoina tekemättä, sillä tiedän ärsyyntyväni, jos en missään välissä ehdi tai malta jatkaa niitä. Nytkin aloitin kevyesti ennen kuin säntään haaveiden neuletakin kimppuun. :D

      Tykkää

  1. Tyytyväinen vanhempi on ilo myös lapsille. Ja hyvin nukkunut vanhempi etenkin!

    Sukassasi on vahvat värit, tykkään. Jo varren katsominen lämmittää.

    Oma elämäntilanteeni on sellainen, että voin tehdä juuri sitä mitä haluan. Ja muistan :D

    Tykkää

    1. Kyllä, nykyisin sitä arvostaa nukkumista ihan eri tavalla kuin joskus aikaisemmin. Unen ja mielekkään tekemisen myötä tulleella hyvällä fiiliksellä on varmasti positiivisia vaikutuksia myös lapsiin. :)

      Mulla oli alunperin vielä kaksi muutakin väriä varattuna sukkiin, mutta ne jäivät sittenkin pois. Ajattelin, että keltainen ja vaaleanvihreä ovat ehkä jo liikaa. :D

      Liked by 1 henkilö

  2. Aivan ihanan väriset sukat puikoilla! Selvästi alkaa ainakin meillä kotona olemaan jo taas se aika kun saa kaivaa villasukat laatikosta ja sujauttaa jalkaan. Öisin tykkään käyttää pörrösukkia..

    Tykkää

    1. Meillä ei vielä ole ollut erityisen viileät lattiat, mutta kerrankin olen ajoissa! Jos pääsen tässä vauhtiin, niin vähän haaveilen neulovani seuraavaksi pehmeät ja lämpimät unisukat. :)

      Tykkää

    1. Hih, kiva kuulla! Toinen sukanvarsi on nyt edennyt jokusen sentin ja pohdintojen jälkeen siitä tulee myös sekametelisoppavarsi ja erilainen kuin ekasta. Ehkäpä mä kärkien kohdalla sitten rauhoitun ja teen niistä yksiväriset. :)

      Tykkää

  3. Väsyneenä lasten kanssa on niin helppoa unohtaa itsensä! Onneksi lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin nukkumaan ja itsensä voi löytää uudelleen :)

    Tykkää

  4. Hyvä muistutus, välillä sitä huomaa raivanneensa monia itselleen iloa antavia asioita tärkeämpien tieltä. Hyvä silloin tällöin vähän miettiä omaa ajankäyttöään ja priorisoida sekä karsia niitä tylsiä aikavarkaita.

    Tykkää

    1. Juuri näin, Vintagentti! Ja samoin monia kivoja juttuja voi ehkä yhdistää muihin juttuihin. Jostain luin ajatuksen, kuinka iloa antavista asioista tinkiminen johtaa onnettomuuteen, joka puolestaan lisää ”puutumista” ja sitä, että helpommin esim. möllöttää kännykän äärellä. Jos sen sijaan tekee myös niitä kivoja asioita, on onnellisempi ja vireämpi ja lopulta tekee myös tylsiä asioita enemmän, koska ei jumita aikasyöpöissä.

      Tykkää

  5. Nyt puhut asiaa! Äitinä unohtaa usein itsensä, koska vauva-aika vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja omista asioista luopumista ja sama moodi jää helposti päälle lasten kasvettuakin… Olen itsekin käynyt samat tunnot läpi ja listannut asioita, mistä minä saan virtaa ja mistä tulee hyvä mieli. Välillä joku kommentoi mun elämää suorittamisesta, mutta jos käsillä tekeminen ja visioiden toteuttaminen saa itselle hyvän mielen, niin onko sen väliä? Rauhoittumista opettelen uudessa pilates-harrastuksessa ja mieluusti myös siellä metsän keskellä. Mökillä puutalkoissa ei myöskään tarvitse ajatella, joten mielen lepoa sekin on… Näin ainakin itse ajattelen, joku toinen voi taas olla täysin eri mieltä. :) Mukavaa viikkoa, Veera!

    Tykkää

    1. Kiva lukea ajatuksistasi! :) Mä myös olen vauvavuosienkin aikana tykännyt tehdä juttuja, vaikka niitä ei aina ole jaksanut tai ehtinyt työstää yhtä paljon kuin olisi halunnut. Muistan kuinka joku ihmetteli, että leivoin joskus kakun, vaikka olin tosi väsynyt ja olisi varmasti ollut monta muutakin asiaa tehtäväksi. Mulle kuitenkin se, että saa leipoa ne mokkapalat tai kirjoittaa hetken blogia, ovat olleet juurikin virtaa tuovia ja niistä on saanut hyvän mielen. Mä tykkään myös löhötä telkkarin äärellä eikä mulle tuota tuskaa olla toimeton, mutta se, että ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee käsillä jotain kaunista, tuo paljon energiaa. :)

      Tykkää

  6. Ei oo totta: sanoin lähes samat ajatukset äsken ääneen miehelleni! Meidän kohta 3 vee on alkanut viimeinkin nukkumaan paremmin (kopkop..). Juuri tovi sitten oltiin ulkona, keinutin tyttöä keinussa, katselin hämärtyvää taivasta ja hengittelin raikasta syysilmaa. Muistin yhtäkkiä välähdyksiä tunnelmista kun olin parikymppinen: täynnä virtaa ja elämäniloa. Se sama tunne läikähti sisälläni pitkästä aikaa. Voi ihanuutta! Kuinka iso asia se onkaan jo pelkästään kun saa nukkua! ♡ Jaksaa taas käydä esim. juoksulenkeillä ja niistä saa taas lisää virtaa. Aivotoimintaakin alkaa olemaan pikkuhiljaa kun elimistö alkaa toipumaan hillittömästä valvomisrumbasta. Ihanaa syksyä sinnekin! :)

    Tykkää

    1. Hih, mainio ajoitus meillä! Ja vau, hyvä että teillä ovat myös nukkumisjutut nyt järjestyneet!! :) Mä kanssa mietin tässä, että ollaan tehty nyt tyttöjen kanssa tosi paljon juttuja ja tuntuu, että kynnys lähteä ja mennä on paljon matalampi kuin väsyneinä aikoina. Ja onhan se ihmeellistä, kun pää ei humise tyhjyyttä vaan siellä sinkoilee ideoita ja ajatuksia! :D

      Tykkää

  7. Ihana teksti! Juuri näitä samoja ajatuksia olen käynyt läpi tämän syksyn aikana ja nautinkin nyt neuleilloista hyvässä seurassa, metsälenkeistä hyvän ystävän kanssa, omista rauhallisista lukuhetkistä…Lukeminen on yksi juttu, joka tässä viime vuosina on jäänyt lähes kokonaan, miten ihanaa se onkaan!

    Tykkää

    1. Voi kiitos Johanna Maria ja kiva kuulla, että myös sä olet löytänyt iloa tuottavien asioiden äärelle! Nyt kun sanoit, niin lukeminen on muuten mulla ihan kokonaan unohtunut! Teininä vielä luin paljon, mutta sen jälkeen enemmänkin olen itse kirjoittanut juttuja. Kesällä yksi mun tavoitteista oli lukea kokonainen kirja ja se onnistui – luin helpon ja täysin ennalta-arvattavan hömppärakkausromaanin. Olisi kiva lukea jotain vähän syvällisempää, mutta mä tarvitsisin siihen sopivan ajan – illalla nukahdan niin helposti kirjan äärelle, ettei ole mitään toivoa edistyä isoissa ajatuksissa. :D

      Tykkää

  8. Ihana postaus ja niin totta. Ihanaa, että olet jälleen löytänyt itsesi ja toivottavasti et sitä enää kadota. Nuo sukat ovat kerrassaan valloittavat. :) Mukavaa syksyä.

    Tykkää

    1. Kiitos Noksu, samaa toivon minäkin! Ja luulenpa, että tässä kun vielä asioita funtsin ja pohdin, oivallan vielä lisääkin itsestä! :)

      Tykkää

  9. Ihanat nuo sukat! Niistä tulee todella kauniit kirjoneulesukat. Ihania myös nuo ajatuksesi. Se on totta, että arjen kiireessä tahtomattaan ja huomaamatta jää tekemättä sellaisia asioita joista voisi saada iloa tai joita esim. teki lapsena.

    Tykkää

    1. Kiitos Suvituulia! :) Niinpä, kiireiden keskellä sitä unohtaa monia asioita, jotka eivät ole ihan elintärkeitä. Mä en ole vielä keksinyt, miten saisin mahdutettua blogille enemmän aikaa, mutta ehkä senkin aika tulee taas joskus. :)

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina! Sähköposti-, kotisivu- tai nimikohtakaan eivät ole pakollisia. :)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s