Me saamme tavoitella unelmaamme,
meillä on lupa nauraa ja pitää hauskaa.
Me saamme pitää siitä mistä pidämme
ja olla pitämättä siitä, mistä emme pidä.
Siitä riippumatta kuinka monta ihmistä
on kanssamme eri mieltä.
Me saamme varata aikaa itsellemme,
vaikka meidän olisi tehtävä kovastikin työtä sen vuoksi.
Me saamme olla luovia,
meillä saa olla huono päivä,
me saamme, meidän ehkä jopa pitääkin
tehdä virheitä.
Me saamme muuttaa mieltämme ja
me saamme olla tietämättä kaikkia vastauksia.
– Sylvi Lompola –
Kuka päättää, missä järjestyksessä elämä pitää suorittaa? Kuka kertoo, mitä musiikkia tulee kuunnella, millaisiin vaatteisiin pukeutua tai miten elää ja asua? Kuka saa määrätä, ketä tulee rakastaa tai ketä vihata? Kuka voi päättää, mistä sinä pidät tai millainen sinun on oltava?
Ei kukaan, tietääkseni.
Vahva ihminen uskaltaa hyväksyä muut
Tyttöjen ollessa kerhossa katsoin vihdoinkin loppuun joskus kesken jääneen elokuvan Boys Don’t Cry ja luin nettikeskusteluita, joissa aikuiset haukkuvat toisiaan ja nauravat jonkun ulkonäölle. Törmäsin johonkin artikkeliin siitä, kuinka 2-vuotiaat tutkitusti osaavat kiusata, ja näin fb-päivityksen tytöltä, joka kertoi vuosien terapian ja parin itsemurhayrityksen jälkeen päässeensä yli koulukiusaamisesta.
Oli tavallaan vähän lannistavaa neuloa siinä sukanvartta ja miettiä, miten paljon onnellisuutta voisikaan olla, jos antaisimme muiden olla ihan rauhassa sellaisia kuin ovat. En ymmärrä, miksi yksityisistä asioista pitää tehdä ongelma itselle. Mitä se on minulta pois, jos joku tytöksi syntynyt kokee olevansa poika ja haluaa elää poikana? Mitä väliä sillä on, miltä joku toinen ihminen näyttää? Miksi on vaikea hyväksyä, että joku toinen voi pitää aivan erilaisista asioista kuin itse?
Rakastuin alussa olleeseen Sylvi Lompolan runoon heti luettuani sen. Kuinka vapauttava onkaan ajatus siitä, mitä kaikkea me saamme tehdä ja olla!
Kaunista, vaikkakin melko pilvistä viikonloppua sinulle! Kiva, että olet siinä! :)
Voit seurata blogia Facebookin, Bloglovin’n, Blogit.fin ja Instagramin kautta. Tervetuloa mukaan! :)
Oranssia 
Kaunis runo ja niin totta, kiitos! Mietin samoanlaisia asioita itsekin usein. Peilaamme muista ihmisistä niitä piirteitä tai ominaisuuksia joita vihaamme itsessämme (joko tiedostaen tai tiedostamatta) ja pelkäämme kaikkea mitä emme ymmärrä. Tällöin puolustautumisreaktio on usein se ensimmäinen ja valitettavan monesti ainoa keino selviytyä. Sehän on kai ymmärrettävää uhkaavassa tilanteessa? Mutta meidät myös on usein kasvatettu elämään pelossa tai peläten jotain mitä ei tarvitsisi pelätä, yleensä tahattomasti. Sekin tulee perintönä sukupolvien takaa ja siirtyy vuorollaan aina seuraaville niin kauan kun ne pelot käsitellään. Itsetutkiskelun myötä tunnemme keitä olemme ja opimme ymmärtämään itsemme kautta myös muita ihmisiä paremmin ja turha pelko vähenee. Eihän se ihan näin yksinkertaista tietenkään ole, koska ihminen on monimutkainen olento ja meitä on monta, moneen junaan ja monilta erilaisilta asemilta. :)
Mutta on lohdullista ajatella että jo yhden ihmisen sisäinen muutos parempaan vaikuttaa moneen lähiympäristössä olevaan positiivisesti. Toivottavasti vielä joskus oppisimme kaikki elämään sovussa keskenämme.
Sinulla on kauniita ajatuksia blogissasi, mukavaa että jaat niitä meille! <3
TykkääTykkää
Voi kiitos Anna hyvästä ja kauniista kommentistasi! :)
Pelko vieraita ja outoja asioita kohtaan on tosiaan varmasti se, mikä saa ihmiset käyttäytymään kurjasti toisiaan kohtaan. Jos mielipide tai aate ei ole todella radikaali, niin mä olen aika lunki monenalaisten ajatusten suhteen – ajattelen, että vaikka olisi erimieltä tai ei ymmärtäisi toisen ajattelua, niin ei toista tarvitse silti lynkata. Sen sijaan tällaisena turvallisuushakuisena kavahdan ennalta-arvaamattomuutta ja kovaäänistä olemista, joten oman mielipiteen möyhkääminen isosti ja näyttävästi saa mut kyllä kavahtamaan. Mutta toisaalta, joissain tilanteissa ja kohtaamisissa pieni pelko ja varautuneisuus voi olla ihan hyvästäkin.
Kiva, että kommentoit! :)
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin, miksei anneta toisten olla sellaisia kuin haluavat, jos se ei ole muille vaaraksi. Jokainen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on. Kiitos ajatuksistasi!
TykkääTykkää
Niinpä, niin kauan kuin muille ei aiheudu vaaraa, miksi sörkkiä ja puuttua asioihin? Kiitos sinulle kommentistasi! :)
TykkääTykkää
Todella upeita kukkailottelu kuvia♥ ! Oi.. kuinka kauniisti osaat pukea ajatuksiasi sanoiksi. Ihana postaus ja upeasti kirjoitettu♥
TykkääTykkää
Kiitos Tuula, todella kiva kuulla!! :)
TykkääTykkää
Mitä viisauden sanoja!<3 Alkaa olla aika painavaa tekstiä sinulla!:D Myös blogisi ulkoasu ja kuvat saavat mut ihan haltioitumaan. Olet todella taitava Veera! Kiitos, kun osallistuit jälleen Kukkailotteluun ja annoit samalla ajattelemisen aihetta.<3
TykkääTykkää
Hehe, kiitos Taina! :D Ja vitsit, kiitos myös blogikommentista! Sä oletkin ehtinyt nähdä blogista jo aika monta ulkoasua ja sisältösuuntausta, joten tosi kiva kuulla, että suunta on ollut hyvä. :)
TykkääTykkää
Ihanan maanläheisiä kuvia. Vihan sijaan voitaisiin rakastaa ja hyväksyä enemmän.
TykkääTykkää
Kiitos Huopalintu ja niinpä, rakkautta mahtuu kyllä tänne vielä lisää! :)
TykkääTykkää
Todellakin, se tarmo joka suunnataan toisten arvosteluun tai pienempään tai isompaan kiusaamiseen kun suunnattaisiin oman itsensä kehittämiseen, olisi tämä maailma aika paljon parempi paikka. Upeita kuvia ja viisaita ajatuksia postauksessasi!
TykkääTykkää
Niinpä! Mä olen miettinyt paljon juttuja viime kuukausina ja musta olisi ihan supermielenkiintoista päästä jollekin kurssille, jossa keskityttäisiin nimenomaan itseensä, omaan minuuteen ja juuri itsensä kehittämiseen. Veikkaanpa, että sellainen kurssi olisi paikallaan monelle muullekin!
Ja kiitos Anu, kiva kuulla! :)
TykkääTykkää