Pienen blogihiljaisuuden jälkeen pysähdytään taas!
Aiemmin on ollut harjoitukset paikoillaan ja syödessä, ja tällä kertaa liikutaan! Olen huomannut, että ajattelen sujuvimmin liikkuessa ja esimerkiksi kävellessä vauhti nopeutuu sen mukaan mitä enemmän pohdin asioita. Liikkumiseen liittyy kuitenkin usein surraava ajatustyö tai vähintään keskittyminen musiikkiin – pysähtyminen varsinaiseen liikkumiseen on hyvin harvinaista. Kokeillaanko tällä kertaa keskittyä liikkeeseen itsessään?
Liikutaan kävellen – voit kävellä sisällä tai ulkona, kumpi sinusta tuntuu paremmalta. Valitse tila tai reitti, jossa sinun ei tarvitse keskittyä törmäämisen varomiseen vaan voit kävellä vapaasti.
Tunnustele askeliasi – missä asennossa jalkasi on astuessasi, mitä tunnet jalan alla, missä asennossa vartalosi on? Tuntuuko jossain arkuutta tai kireyttä? Mikä osa jalkaterästä koskettaa maata?
Voit välillä pysähtyä tai tehdä pieniä painonsiirtoja. Muuttuuko asentosi nyt? Entä tuntuuko maa jalkojesi alla erilaiselta?
Löydät tämän ja muun materiaalin Pysähdytään hetkeen -välilehdeltä ylävalikosta!
Olen myös suorittanut arvonnan ja huhuilen edelleen voittajaa. Birgitta K. sinulle on lähetetty sähköpostia!
Osallistun näillä kuvilla Mansikkatilan mailla Kukkailotteluun – käyhän kurkkaamassa muidenkin kukkia! Veikkaan, että tulppaaneja löytyy yhdestä jos toisestakin blogista. ;) Ja hei, jos tykkäät tulppaaneista, niin tutustuhan Kukkala-blogiin! Siellä vietetään #tulppaanitorstaita!
Rauhallista viikonloppua sinulle! :)
Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin tai Bloglovin’in kautta. Tervetuloa mukaan! :)
Oranssia 
Ihanat tulppaanit!<3
Tuota liikkumiseen keskittymistä pitäisi kyllä harjoitella, vaan taidan olla liian hätäinen tyyppi.;D
TykkääTykkää
Mä myös olen vähän hätäinen. :D Muutenkin olen kävelijänä sellainen ”kun mennään niin mennään eikä jahkailla” -tyyppiä ja lasten kanssa käveleminen on kyllä omanlaistaan mindfulness-harjoittelua…
TykkääTykkää
Oi, miten mukavia tulppaanikuvia! :) Itse harrastan aika usein juuri tuollaista ns. haahuilua, jos olen yksin lähimetsässä kävelyllä, eikä ole kiire mihinkään (kun ei ole mitään tiettyä reittiä patikoitavana, eikä kukaan ole hoputtamassa eteenpäin). Katselen yleensä jalkoihini, etten ihan kompastu, ja matkaan vain sinne, minne tykkään, kunnes lopulta päätän lähteä etsiskelemään tietä takaisin kotiin. Hauskaa puuhaa. Vähän erilaista kuin tavallinen retkipatikointi, jolla on selkeä suunta, määränpää, rytmi ja reitti.
TykkääTykkää
Kuulostaa ihanalta haahuilulta! Mä en tunne oloani kovin kotoisaksi metsässä haahuillessani, mutta tykkään vastaavasta taajamaolosuhteissa. :D
TykkääTykkää
Läsnäolon taitoa, hetkessä läsnä olemista, olen harjoitellut paljon viime vuosina. Liikkuessa on mielestäni mutkatonta olla läsnä, se tuntuu tapahtuvan melkein itsestään. On vain tämä hetki, liike, se miltä kehossa tuntuu. Parhaita lajeja itselläni siihen ovat kävely, pyöräily, pilates ja tanssi :) Kauniita tulppaanikuvia sinulla.
TykkääTykkää
Oi, olispa kiva päästä samaan läsnäolon tilaan! Mulla ajatukset karkaavat nopeasti, jos ei ole riittävän vaikeat askelkuviot, joissa on pakko olla läsnä koko ajan. :)
TykkääTykkää
Pysähtyminen kulloiseenkiin asiaan tekee siitä hetkestä erityisen merkityksellisen. Minä sitten pidän näistä sinun pohdinnoistati, kun kunnolla seisahdun niiden äärelle. <3 Tuija
TykkääTykkää
Voi kiitos Tuija, kiva kuulla! :) Oot oikeassa, pysähtyminen tekee hetkistä merkityksellisiä. Kunpa sen vain muistaisi myös kiireessä ja ärsyttävinä hetkinä!
TykkääTykkää
Pohdinnoistasi ;)
TykkääTykkää