Virkattuja kukkia kesämekkoon

Heippa!

Vuosi väriterapiaa -haaste on päässyt huhtikuuhun asti ja on aika fiilistellä keltaista! Maaliskuuksi väkersin monivärisen dominoneuletakin, joten vastapainoksi menin huhtikuun haastetyön kanssa hieman helpommalla. Löysin kirpparilta vuosi sitten ihanan kesämekon, joka kuitenkin jäi käyttämättä avonaisen pääntien takia. Nyt aukkoa on vähän tukittu kukilla, joten tervetuloa helteet – olen valmis!

Virkatutkukat3Virkatutkukat2

Kukkien mallit ovat kirjasta Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä (Claire Crompton, Wsoy). Ihastuin erityisesti tuohon alimmaiseen orvokkiin, mutta myös pieniä ja nopeita mansikankukkia oli kiva virkata! Lankana on ohut puuvillalanka, jonka sain kierrätettynä ilman vyötettä, ja koukku on kokoa 2.

Tällainen nopea ja pienissä osissa valmistuva työ oli oikein nappivalinta tälle kuulle, sillä aika on taas hävinnyt jonnekin. Jatkan kuitenkin stressittömän bloggaamisen linjalla ja kirjoittelen lisää, kun ehdin ja saan hyvän inspiraation! Stressittömyyden merkeissä myös uin valtavirtaa näiden blogikuvien kanssa, sillä eihän sitä aina ehdi järkätä aikaa ja kuvausapua paikalle – ei ainakaan ketään selvästi yli metrin mittaista. :D

Virkatutkukat1

Muistatko muuten helmikuun vihreän trikoomekkoni? Se sai tässä kevään aikana ystäväkseen keltaisen mekon ja nämä ovat <3 ! Jos tykkäät väreistä, kurkkaa Verson puodin kankaita! (Ja löytyy sieltä niitä mustavalkoisia ja hempeitäkin, käy tutustumassa!)

Keltainenmekko1

Sirpukan solmuissa -blogista löydät lisää Väriterapia-haasteesta ja esimerkiksi tältä näyttävät maaliskuun haastetyöt. Hurjan paljon osallistujia ja hienoja töitä!

Ajan kulumista olen muuten hämmästellyt viime aikoina myös blogimaailman puolesta, sillä Mansikkatilan mailla on nyt Kukkailoteltu vuoden ajan! Jestas! Taina on nähnyt huimasti vaivaa haasteen kanssa ja viime viikko oli synttäriviikon kunniaksi yhtä kukkailoa. Käyhän kurkkaamassa täältä hienoa postaussatoa! En ehtinyt aikaisemmin mukaan, mutta tuuppaisen tämän kukallisen postauksen nyt joukon jatkoksi. :)

Kivaa viikkoa sinulle! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin tai Bloglovin’in kautta. Tervetuloa mukaan! :)

Huhtikuun minimalismipeli

Jos se mitä omistamme,
on meidän vallassamme,
olemme rikkaita ja vapaita.
Mutta jos olemme omaisuutemme vallassa,
olemme todella köyhiä.

– Edmund Burke –

Teekupillinen1.jpg

Osa ehkä muistaakin, että konmaritin kotiamme kesällä ja siinä rytäkässä lähti pois paljon, paljon tavaraa. Nyt yli puoli vuotta sen jälkeen tuntuu, että on jälleen aika katsella kaappeja ja laatikoita sillä silmällä.

Konmari-metodi oli ihan kiva ja jees, mutta en tällä kertaa jaksa käydä jokaista tavaraa läpi, vaan teen mieluummin täsmäiskuja – luulen osaavani suunnistaa aika nopeasti niille hyllyille ja laatikoille, joiden tavaroita en ole tarvinnut, kaivannut enkä edes ajatellut kertaakaan kesän jälkeen. Päätin haastaa itseni (ja tottakai myös sinut!) uudestaan tähän kuukauden kestävään minimalismipeliin. Kävin sen läpi syksyllä 2015, jolloin karsin erityisesti vaatteita pois. Tällä kertaa luulen, ettei painopiste ole yhtä selkeästi tekstiileissä, mutta katsotaan, miten käy!

Mikä on minimalismipeli?

Kyseessä on siis kuukauden mittainen haaste, jonka aikana laitetaan pois turhia tavaroita ja tekstiilejä. Joka päivä luovutaan niin monesta tavarasta kuin mikä on päivän numero – ensimmäisenä siis yhdestä, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta jne. Onneksemme huhtikuussa on 30 eikä 31 päivää! ;)

Huhtikuu ehti jo alkaa, mutta ehdit mainiosti vielä mukaan! Kirit vaikka heti tänään ensimmäisten päivien muutamat tavarat!

Voit muuten haasteessa määritellä itse, millä tarkkuudella lasket poismenevät tavarat. Itse en viimeksi laskenut suoranaisia roskia (turhat paperit yms.), mutta jokainen sukka ja hiuspinni olivat kyllä oma yksikkönsä.

Tulppaanitskoolissa

Hieman kieltämättä jänskittää, pääsenkö kuun loppuun asti – lähipiiri nimittäin on kovasti sitä mieltä, ettei meiltä voi löytyä niin paljoa luovutettavaa. Hepä eivät kuitenkaan tiedä tarkalleen, kuinka pientä osaa vaatekaappini sisällöstä käytän, kuinka paljon tytöille on alkanut jäädä vaatteita pieneksi ja mitä keittiövälineitä lopulta oikeasti tarvitsen. ;)

Miten on, lähdetkö mukaan pelailemaan?

Hienoa alkanutta viikkoa sinulle!

Jos kirjoitat itsekin blogia, niin muistahan tutustua Blogisiskoihin! Olisi huikeaa saada sinut mukaan! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin tai Bloglovin’in kautta. Tervetuloa mukaan! :)

Tulisitko siskoksemme?

Hei sinä, joka myös kirjoitat blogia. Tämä kirje on sinulle! <3

Joskus saattaa tuntua, että bloggaaminen on yksinäistä puuhaa, vaikkei se nyt kokonaan olekaan. Onhan meillä kommenttilaatikot ja vastauspainikkeet. Kuitenkin monesti sitä jää kaipaamaan jotain – sitä sellaista tehdään yhdessä -meininkiä ja ideoiden pyörittelyä vaikkapa. Ja joskus on ehkä vähän jumissa omien ajatusten kanssa ja kaipaisi pientä tuuppaisua löytääkseen taas kirjoittamisen ilon. Haluaisi ehkä nauttia yhteisön hyvistä puolista ilman niitä vaatimuksia postaustahdista tai kävijämääristä.

Kynnys laittaa viestiä toiselle bloggaajalle voi olla korkea, tiedän. Mutta tiedän myös, että sen viestin laittamalla voi löytää huikeita tyyppejä ja niitä tyyppejä saattaa kenties tavata ihan livenäkin. Että siellä toisenkin blogin takana on kyllä ihan oikea ihminen!

Yksi upeista tyypeistä on Kivemman blogin Minttu ja olisi hienoa, jos sinäkin tutustuisit häneen. Tai oikeastaan meihin. Ja muihinkin bloggaajiin. Meillä olisi nimittäin sinulle yksi juttu.

17522748_10155248288034456_3094956700643894386_n

Meidän piti tehdä aluksi jotain ihan muuta, mutta innostuimme vähän ja tässä sitä nyt ollaan. Etsimässä blogisiskoja! Olisitkohan sinä yksi meistä? Käy kurkkaamassa Blogisiskojen sivua (joka löytyy muuten myös tuolta yläpalkin valikosta!), niin tiedät, miten saat lisätietoa!

Saatat olla ehkä epäileväinen ja skeptinen, mutta älä huoli, emme me roiku sinussa ikuisesti, jos tuntuukin siltä, ettei siskous oikein pelitä. Jos kuitenkin haluat saada ympärillesi bloggaavien kavereiden ryhmän, antaa ja vastaanottaa vertaistukea sekä pohtia bloggaamista luovuuden ja inspiraation näkökulmasta, suosittelen sinua liittymään joukkoomme! :)

Kiva kun luit tämän! Nähdään ehkä Blogisiskoissa? :)

Muokkaus 18:59: Tämähän ei siis tosiaan ole aprillipila! Unohdin jo koko päivän, mutta tulipa mieleen, ettet ehkä tiedä, etten ole erityisesti pilailujen ystävä enkä jäynäisi sinua näin siistillä jutulla. :D


Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin tai Bloglovin’in kautta. Tervetuloa mukaan! :)

Tallenna

Värikäs dominoneule (ohje!)

Valmis, valmis, VALMIS!

Maaliskuun väriterapiahaasteen työ meni vähän tiukoille, mutta hei – tänäänhän on vielä maaliskuu! Olen väkertänyt iltaisin neuletakkia dominoneuleella, välillä tuskastellut mutta ennen kaikkea nauttinut väreistä. Oih ja voih!

Lähdin tekemään neuletta ilman ohjetta ajatuksella ”eihän se nyt kovin vaikea voi olla” ja ”kokeillaan, mitä tulee”. Muutamat kohdat olivat kuitenkin hieman kinkkisiä, joten mietintöihin ja pohdintoihin ovat päässeet mukaan niin sisko, äiti kuin anoppikin. Lopputulos on kuitenkin oikein jees, vaikka napit ja napenlävet nyt menivätkin väärinpäin. Mutta mitäs pienistä!

Haluaisitko sinäkin tehdä vastaavan? Alla on ohjeentapaista, josta voi ainakin lähteä liikkeelle. Kannustan kuitenkin sinua rohkeasti kokeilemaan ja soveltamaan sitä!

Neuletakki2Neuletakki6

  • koko noin S / 36
  • 450 g 7 veljestä -lankaa
  • puikot 4, pääntiellä 3,5
  • ruudussa aloituksessa 23 silmukkaa
  • käytettyjä tunteja: monta

Neule on tehty dominoneuleena, johon löydät ohjeen esimerkiksi täältä. Ruudun keskellä tehdään kolmen silmukan kavennus, jolloin ensin siirretään 1. ja 2. silmukka yhtäaikaa oikein neulomatta oikealle puikolle, neulotaan kolmas silmukka oikein ja lopuksi nostetaan siirretyt silmukat neulotun yli. Ruudussa nurjalla puolella on kaikki kerrokset neulottu nurin, mutta oikealla puolella joka toinen kerros on neulottu oikein ja joka toinen nurin.

Käyttämäni langat ovat keränloput näistä ja näistä villasukista sekä yksi kerä raidallista seiskaveikkaa. Neuletakki oli oikein sopivankokoinen, sillä jäljelle jäi vain hyvin pienet keräset!

Neuletakki3Neuletakki5Neuletakinohjekuva

Yllä on ruutupiirros neuletakin kappaleista. Lähdin neulomaan vartalokappaletta rivi kerrallaan lähtien vasemmasta alakulmasta. Neljännellä rivillä on kavennukset, joissa neliön sijasta neuloinkin kolmion. Ruudut joustavat sen verran, että viereiset ja ylläolevat ruudut asettuivat hyvin ympärille. Olkapäällä nuolilla yhdistetyt ruudut on ommeltu lopuksi yhteen.

Hihat ovat molemmat samanlaiset ja sauma on jossain tuolla käsivarren takaosassa. Näin jälkikäteen mietittynä kädenteistä olisi varmaan voinut tehdä ihan vain aukotkin ilman tuota etukappalepuolen kaarevaa kulmaa.

Dominoneuleessa ruudut yhdistyvät toisiinsa neuloessa, mutta mikäpä estää sinua neulomasta erillisiä ruutuja ja yhdistämään ne ompelemalla! Neuloessa kannattaa muuten välillä kastella työ, sillä ruudut leviävät ja aukeavat aikas paljon. :)

Neuletakki4Neuletakki1

Mielessä on jo eräs toinen neuletakki, mutta sen tekeminen saa odottaa. Tämä oli sen verran pitkä projekti, että seuraavaksi teen nopeampia ja pienempiä töitä! Jos muuten tuo neuleen alta näkyvä keltainen kangas näyttää tutulta, niin kyllä, se on samaa kangasta kuin helmikuun vihreä trikoomekkoni. Rakastuin ja innostuin todella! Huhtikuun väri on keltainen, joten silloin vilautan mekkoa tarkemmin, vaikka varsinainen työ onkin eräs toinen.

Jos muuten tykkäsit tästä ja haluat jatkossakin lukea juttujani, niin klikkaahan itsesi oikean sivupalkin sähköpostilistalle tai tykkää sivuista facebookissa! Kun 500 tykkääjän raja menee rikki, on aika arpoa jotain kivaa ja inspiroivaa. :)

Mukavaa viikonloppua sinulle! Ja hei, jos bloggaat, niin ole kuulolla huomenna. Minulla on sinulle jotain kivaa!


Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin tai Bloglovin’in kautta. Tervetuloa mukaan! :)

Onnellisten hetkien purnukka

Ei onni synny sellaisen saavuttamisesta,
mitä meillä ei ole,
vaan sen arvostamisesta,
mitä meillä jo on.
– Koenig –

onnellisuuspurkki4onnellisuuspurkki2

Uskon, että onnellisuuden tunne syntyy pienistä tekijöistä. Monesti hyvät hetket vain menevät hetkessä ohi eikä niitä muista myöhemmin. Tulee ehkä olo, että elämä on täynnä ruuhkavuoden kiireitä, uhmakiukkua, pippurista tahtoa ja kiireisiä iltoja. Vaikka oikeasti on paljon pieniä hetkiä, jotka kantavat arkea eteenpäin.

Löysin Ikeasta söpön purnukan, johon keräämme hyviä hetkiä tältä vuodelta. Printattu teksti on siirretty purnukkaan tavallisen pakkausteipin avulla ja löydät siihen tarkemmat ohjeet täältä. Joitain mutkia saattaa tulla matkaan, mutta ehkä näistä vinkeistä on hieman apua?

  • Muste leviää: Tulosta tekstit lasertulostimella! Mustesuihkutulostimen jälki leviää kosteudessa.
  • Paperi ei lähde irti helposti vetämällä: Jos mahdollista, kokeile toista kopiopaperia. Näitä tekstejä tehdessäni totesin, että miehen työpaikallaan printtaaman tekstin paperi ei lähtenyt helposti pois vaan paperi hajosi kahteen kerrokseen. Sen sijaan kotikopiopaperi (joka todennäköisesti on halvimpia kaupasta löytyviä merkkejä :D ) irtosi helposti.
  • Teippi on samea: Odota muutama päivä. Teipin ja purnukan väliin saattaa jäädä kosteutta, mutta se häviää ajan myötä. Voit myös kokeilla varovasti painella teippipintaa kuivaksi ennen kiinnittämistä. (Ylläolevissa kuvissa on väliä viikon verran ja sameus on hävinnyt!)

Jos haluat hyödyntää tekstejäni, voit kopioida ne tästä tai ladata pdf-tiedostona täältä!

onniteksti3Onniteksti2

Myös purnukan kanteen on siirretty lasertulostimella printattu kuva. Ostin käsityömessuilta kuvansiirtoaineen, mutta olen kuullut kynsilakanpoistoaineen toimivan samalla tavalla. Yksinkertaisuudessaan printattu teksti tai kuva asetetaan kohteen päälle (jonka tulee olla huokoista, esim. kartonki, puu, pahvi… siirto ei siis onnistu esimerkiksi lasipinnalle) kuvapuoli alaspäin ja kiinnitetään teipillä reunoista. Siirtoainetta levitetään varovasti pumpulipuikolla kuva-alueen päälle ja hierotaan kuva kiinni pintaan puuveitsellä tai lusikalla.

onnellisuuspurkki5onnellisuuspurkki1

Kynä ja paperilaput pääsivät pakastusrasiaan, jonka tuunasin juuttinarulla uuteen tyyliin. Näin jälkikäteen ajateltuna siihen olisi voinut käyttää myös tyhjenevän margariinipaketin tai vaikka jogurttipurkin. Kuten muuten kuvasta voit huomata, olen antanut vihdoin periksi ja olemme siirtyneet osittain ikivihreisiin huonekasveihin, joiden kuolettaminen on todennäköisesti mahdotonta jopa minulle. ;)

onnellisuuspurkki3

Oli kiva mennä mummun luokse, oli kiva katsoa nappeja. Oli hyvä syödä junassa keksiä. – Kirppu 2,5 v

Mukavaa viikonloppua sinulle! :)


Voit seurata blogia Facebookin, Blogit.fin tai Bloglovin’in kautta. Tervetuloa mukaan! :)